maanantai 5. syyskuuta 2016

"Kaikkee turhaa sää kans ostat"

... Oli sulhasen ensimmäinen kommentti tästä ostoksesta. Mutta kun minä, minulle, miksei?


Tämä on mielestäni sellainen laukku, jossa halvasta kopiosta on tullut suositumpi ja tunnetumpi kuin alkuperäinen. En edes ole varma, yrittääkö tämä edes olla kopiolaukku, mutta Michael Korsilla on olemassa lähes vastaavalla idealla oleva laukku. Oikeastaan törmäsin ensimmäisen kerran tähän "alkuperäiseen" laukkuun, kun olin nähnyt kuvan tästä "kopiosta" ja koitin etsiä sille suomeen toimittavaa myyjää.


Tämä on myös sellainen laukku, joka aiheutti minulle heti pakkomielteen kun sen ensimmäisen kerran tapasin. Minä. Tahdon. Tuon. Tahto tuli jo ennen häitä ja aion laukun säilyttää myös häiden jälkeen. Laukku on kaikkea sitä, mitä häälookiltani toivon: rock ja rosoinen, mutta samaan aikaan herkkä ja naisellinen.


Toisaalta olen kovasti pettynyt itseeni, sillä kenkä- ja laukkufriikkinä kaapista olisi löytynyt tilaisuuteen sopiva laukku jo ennestään. Ei ehkä täydellistä, mutta varmasti asiansa ajava. Tämä laukku on aitoa ja ehtaa kiinatuotantoa, todennäköisesti lapsityövoimalla tai ainakin huonolla palkalla huonoissa oloissa. Postikuluineen maksoin laukusta alle 20€ joten työntekijälle siitä ei juuri jää. Tämä oli kuitenkin se mihin minulla on varaa, ja kalliimpaa ostamalla en olisi silti välttämättä taannut työntekijälle parempia oloja, mutta toisaalta olisin aina voinut olla ostamatta ja tukea kestävää kehitystä käyttämällä jo olemassa olevaa.


En aio saivarrella mitään "minäkin olen vain ihminen" tai "kaikille hyväksytään yksi lipsahdus" shaibaa, sillä juuri ne lipsahdukset ovat niitä ilmastonmuutosta aiheuttavia maailmaa kuormittavia tekijöitä. Aion siis vain todeta, että olen paska ja itsekäs ihminen, halusin itselleni turhakkeen ja ostin sen, voi voi. Tein päätöksen ja kärsin siitä ehkä vähän huonoa omaatuntoa, mutta aion silti olla kauniista laukusta onnellinen hääpäivänäni!