Sormukset

Mun sormusasiat oli mukamas mietittynä viime keväänä, kun selasin nettiä ja törmäsin Anette Tillanderiin. Tillanderin piparkakkureunainen Ane my rae sopisi täydellisesti Kohinoorin Laurelini viereen!

Mutta. Kuinkas sitten kävikään? Puoliso sanoi, että haluaakin yhtenevät vihkisormukset. Sellaisen sormusparin, että heti ne nähdessään kaikki tietävät niiden kuuluvan yhteen. Puoliso keksi tämän vasta sen jälkeen, kun Laurel oli jo ostettu.

Noh, ei siinä mitään. Puolisolla oli muitakin vaateita omasta sormuksestaan. Sen piti olla vähintään 6 mm leveä, sen piti olla muotoilultaan maskuliininen ja rosoinen sekä erottua selkeästi muista sormuksista (blanko tai "pelkkä matta" ei siis tullut kuuloonkaan), materiaalin pitää kestää kaikki harrastukset maakuntajoukoista aselajien kautta neulomiseen, profiilin piti olla niin matala että sormus ei kovassa menossa haittaa tekemistä ja sen piti olla yhteensopiva mun sormuksen kanssa.

Noh, sitten taas mun vaateet. Koska Laurel on jo itsessään kohtalaisen leveä, sen viereen sopi mun mielestä vain kapea sormus. Saman levyisen kanssa sormuspari olisi ollut liian leveä mun nakkisormissani ja vain vähän kapeampi näytti mun mielestä pöllöltä. Laurel on myös tosi kapea ollakseen leveä sormus, joten sen rinnalla hyvältä näytti maksimissaan 2,2 mm leveät sormukset. Koska Laurel on herkkä ja naisellinen ei sen viereen sovi mikään kovin kova ja rosoinen, vaan mieluummin jatkoin femiinillä linjalla. Laurelin profiili on myös huomattavan matala, vain vähän reilun yhden millimetrin. Koneellisesti valmistetuilla sormuksilla tämä on melko yleistä, mutta vihkin seppä tekisi käsityönä. Oletteko ikinä koittaneet työstää 1 x 2 mm mitoiltaan olevaa kultarenkulaa? Jep, en minäkään.

Mutta. Kuinkas sitten kävikään? Tutustuin kesän reissuillani seppään nimeltä Eero Hanhikoski. Laitoimme hänelle viestiä vaateistamme ja hän piirsi meille mallit. Minun sormukseni oli minulle täydellinen jo ensimmäisessä minulle näytetyssä luonnoksessa, puolison sormus haki muotoa muutaman luonnoksen verran.  Vastoin kaikkia odotuksia Eero osasi tehdä meille molemmille speksien mukaiset sormukset, joista me molemmat pidämme ja jotka näyttävät parilta!

Saimme siis pistekuvioiset sormukset, omani leveys on 2 mm ja profiili 1,6 mm, joka BTW sopii täydellisesti Kohinoorin ohuemman sormuksen viereen! Eroa ei juuri huomaa sormuksen ollessa kädessä. Puolison sormus on 6 mm leveä ja profiili hivenen enemmän, en muista ulkoa mutta 2-3 mm luokkaa taitaa olla. Halvemmalla olisi varmasti päässyt, jos olisi ostanut ne perusrinkulat kaupasta, mutta se olisi ollut meille kompromissi ja silloin kumpikaan ei olisi ollut loppujen lopuksi sormukseensa tyytyväinen.

Ja ne sopisivat yhteen!

Saaks lähtee kun on valmis?

Häät. Minun osaltani kaikki on melkolailla valmista. Enää puuttuu pitsipuserosta yksi kuminauha ja satiininauha sen peittämiseksi. Tai siis satiininauhakin on jo olemassa, kaksi pistoa kiinni ja olen valmis.

RSVP oli ja meni tällä viikolla, minun puolelta yhteen kutsukorttiin ei ole vastattu kahden vieraan osalta, miehen puolelta seitsemän lähetetyn kutsukortin 13 vierasta ovat pitäneet hiljaiseloa. Kutsuttuja yhteensä 51. Yöpaikkatarpeet pyydettiin ilmoittamaan ilmoittautumisen yhteydessä. Kukaan ei ilmoittanut. Kysyttäessä yöpaikkaa tarvitsi 4, kaksi vastasivat kertovansa myöhemmin, mikäli tarve ilmenee. Tämä ehkä vähän kiristää tällä hetkellä.

Mies ei ole vieläkään tehnyt elettäkään sen eteen, että vuokraisi tai ostaisi puvun. Vuokrata haluaisi smokin, saketin tai muun vastaavan juhlallisen ja persoonallisen puvun, mutta hinnan nähtyään ajatteli hommata räätälöidyn puvun. Ei elettäkään minkään eteen ja aikaa neljä viikkoa. Tästä en ota stressiä, olen luvannut että saa tulla vaikka verkkareissa jos siltä tuntuu ja kun se on luvattu siinä on aina toteutumisen riski. Olen edelleen sitä mieltä, että se ei meidän rakkauttamme muuta.

Polttarit. Ne olivat. Erinnäisistä syistä en niistä tänne kerro mitään. Vaikka blogia aloittaessani mietin, että aion ruotia kaikki häihin liittyvät asiat brutaalin rehellisesti, niin nämä jätän siitä ulkopuolelle. Sanotaan nyt vain, että osasta ohjelmaa pidin, osasta en, polttarit eivät näyttäneet minulta ja aiheutin järjestäjille kovasti mielipahaa. Tämän seurauksena kielsin kaikki yllätysohjelmanumerot häistä.

Budjettia en ole laskenut enää hetkeen. Se repesi viimeistään siinä vaiheessa, kun tajusin, että 12 pöytäliinaa ei todellakaan riitä, sillä vaikka kaksi pöytäliinaa riittäisi peittämään kolme pöytää ei siitä ole juuri hyötyä kun pöytäjärjestyksessä on vain kahden pöydän liittoja. Kahteen pöytään on pakko laittaa kaksi liinaa. Eli yksi pöytäliina per neljä ihmistä. Mitä tuhlausta!

Alan pikkuhiljaa vakuuttua siitä, että se pelkkä maistraatti olisi riittänyt oikein hyvin. Jatkossa jos joku sanoo minulle, että haluaa kyllä pitää juhlat mutta ei ehdi niitä järjestää, jää juhlat vain tyynen viileästi pitämättä. Varsinkin jos tämä joku, joka haluaa pitää juhlat, on loppujen lopuksi se sama ihminen, joka ei viihdy oikeastaan minkäänlaisissa juhlissa. Luojan kiitos kukaan ei ole vielä alkanut urputtaa asioista, joita häissä pitää olla!