Mutta kun. Silti tuntuu, että kaikki on jo sanottu. Asiat rullaavat niin pitkälti omalla painollaan, että ei niistä oikein keksi mitään sanottavaa. En haluaisi kovin montaa tilpehööripostausta tehdä "ostin sitä tätä ja tota" tyylisesti, ja jotain haluaa kuitenkin jättää myös yllätykseksi sitten itse hääpostauksiin.
Lisäksi minun ongelmani on kuvaaminen. Mielestäni kuvattomat postaukset ovat puuduttavan tylsiä ja esteettisesti mitäänsanomattomia. En kuitenkaan osaa kuvata, ainoa kamerani on kännykkäkamera ja soon-to-be appiukolta pojallaan ikuisuuslainassa oleva järkkäri kerää pölyä suojapussissaan. Bloggaamisesta pidän mutta kuvaaminen on se pakollinen paha, joten kun ei ole sitä kohtaan intohimoa ei sitä jaksa opetellakaan. Ja kaikkihan tietävät kuinka hyvä on ihminen joka ei edes opettele? Yeah, right. Minulla ei myöskään ole lähellä ketään sellaista ihmistä, joka pitäisi nimenomaan kuvaamisesta niin paljon, että ottaisi blogiini kuvat puolestani. Tai oikeastaan en edes kehtaisi pyytää keneltäkään sellaista.
Joten. Todennäköisesti seuraavat kaksi kuukautta tulee olemaan joko hyvin hyvin hiljaista tai näkkärin tapaista kuivaa ja tasapaksua luetteloa siitä, mitä olen jo saanut aikaiseksi ja mitä pitää vielä tehdä.
Edellisen postauksen jälkeen olen:
- Askarrellut kaason ja morsiusneitojen kanssa vieraskarkkirasioita.
- testannut kattausta aivan liian pienellä pöydällä ja todennut, että näyttääpä aneemiselta. Vähemmän ei ehkä sittenkään ole enemmän.
- Pyytänyt, anellut ja uhkaillut, jotta sulhanen varaa itselleen ajan pukuvuokraamoon sovituksia varten. Hän kun ei vieläkään tiedä mitä haluaa päälleen.
- Löytänyt kirpparilta kaasolle täydellisen iltapuvun, nyt vielä toivotaan että koko on oikea. Lyhentämään sitä joutuu joka tapauksessa, mutta josko muuten olisi laakista sopiva.
- Keskustellut kultasepän kanssa meidän sormuksistamme. Minun sormukseni suunnitelmat ovat valmiina, mutta mieheni ei ollut ihan tyytyväinen oman sormuksensa suunnitelmaan. Liian femiini ja pehmeän näköinen. Ei silti osaa sanoa, mikä nimenomaan sormuksessa häiritsee silmää ja mikä olisi sellainen suunta yksityiskohdissa, millä sormuksesta saisi enemmän hänen näköisensä.
- Vittuuntunut siihen, että naapurissa piippaa joku ja se alkaa pikkuhiljaa särkeä ohimoita.
- Sivuhuomiona tähän, että piipitys lakkasi heti, kun pyysin sulhasta lopettamaan ko. piipin. The force is strong with this one.
