Se o rouva ny!

Huh, häät juhlittu!

Ihan tuore rouva

Omakotitaloa ei saatu, mutta melkein kaikki muu menikin nappiin viime viikonloppuna. Kaaso oli ehkä maailman paras, bestman hoiti hommansa kuten oli pyydetty ja viimehetken muutoksistakin selvittiin!

Korttipöytä ennen vieraita, kehyksissä ohjelma ja menu

Ruoka oli hyvää, sitä oli paljon, kakut olivat elämäni parhaat ja pullaa on kaapissa edelleen säkillinen! Kehuja tuli eniten häiden persoonallisuudesta ja rentoudesta. Mitään emme tehneet juhlissa siksi että niin kuuluu tehdä, vaan menimme siitä missä aita on matalin, eli teimme niinkuin itsestä tuntui parhaalta.

Mitä ne viime hetken muutokset sitten olivat? Noh. Ensinnäkin vanhempieni piti ottaa omat koirat mukaan meille ja koirien piti olla meillä juhlan ajan. Mona kuitenkin leikattiin vajaa kaksi viikkoa ennen häitä, joten koirat keskenään meillä ei enää onnistunut, kun isoimmalla on riekkumiskielto. Myöskään koirien erottaminen toisistaan yksinolon ajaksi ei olisi onnistunut, joten Monalla ei yht äkkiä ollutkaan enää hoitopaikkaa. Onneksi kuitenkin juhlapaikan yhteydessä olevalle klubitalolle sai ottaa karvaiset perheenjäsenet mukaan, joten Mona tuli juhliin kanssamme!

Väsynyt morsiusneito sammahti tanssilattialle kesken koristeluiden

Isäni tekee maailman parhaita korvapuusteja, joten tottakai pyysin häntä leipomaan kahvipöytäämme pullaa. Tein pyynnön sen verran aikaisin, että isäni ehti sen jo välissä unohtaa ja muistutus asiasta tuli sen verran myöhään, että isän aikatauluun ei enää sopinut leipominen. Olimme valmiit menemään kaupan pullapitkolla, kunnes morsiusneitoni ilmoittivat saapuvan perjantaina juhlapaikalle ja leipovan vaikka koko yön jos tarve vaatii! Kommelluksilta ei tässäkään vältytty, pullat muistuttivat kokoluokaltaan enemmän jalkapalloja ja niitä tuli aivan älyttömän paljon, myös alkusuunnittelu tehtiin ehkä hivenen kiireessä ja puolivillaisesti, joten pullat jouduttiin säilömään normaaleihin kaupan muovikasseihin jotta eivät olisi kuivuneet. Juhlien jälkeen neljästä kassista oli edelleen syömättä kaksi pussillista!

Morsiammen hääpäivän glamouria

Myöskään itse vihkiminen perjantaina ei mennyt aivan niinkuin piti. Olimme varanneet ajan jo kauan aikaa sitten ja moneen kertaan matkan varrella sähköpostista tarkistaneet ajan, jotta varmasti menisimme sinne oikeaan aikaan. Sähköpostissa luki 13.30 joten tämä aika oli ilmoitettu myös bestmannille ja kaasolle. Kaaso tuli mukana kuvauksiin ennen maistraattia, joten hän tottakai oli paikalla kun mekin, bestman ei saanut perjantaille vapaata joten hän lupasi pitää ruokataukonsa siten että ehtisi todistajaksi. 13.10 olimme matkalla jo kohti maistraattia kun minulla soi puhelin. Vanhempani olivat juuri saapuneet paikalle, ja maistraatin kirjoissa aikamme on kello 13.00, eli ihan kohta jo ohi. 13.30 oli buukattu jo seuraava pariskunta. Sulhanen ei ole varmaan ikinä löytänyt parkkipaikkaa niin nopeasti, äkkiä hissillä ylös ja samalla soitto bestmannille joka onneksi oli jo matkalla. Samalla kun hoidimme viimeiset paperityöt alta pois (henkilöllisyyden varmistaminen ja nimenmuutos-, tai meidän tapauksessa nimenmuuttamattomuuskaavake) ehtivät viimeisetkin henkilöt paikalle, siitä alle viisi minuuttia ja kävelimme paikalta avioparina. Bestman nauroikin, että ei edes henki ehtinyt tasaantua, oli nimittäin joutunut juoksemaan loppumatkan. Naimisiin kuitenkin pääsimme, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Muutama vieras joutui perumaan tulonsa vasta juhlien aamulla sairastumisien takia, mutta muuten juhlapäivä sujui täydellisesti. Keli oli kauniin talvinen koko viikonlopun ja vesikelit alkoivat vasta maanantaina. Mitään ei mennyt rikki, kukaan ei tapellut, kukaan ei loukkonut itseään ja suuremmilta mielipahoilta vältyttiin. Tuore siskontyttöni tosin pahoitti mieltään tuon tuosta ja siitä äänekkäästi usein ilmoitti, mutta onneksi maailmaan ääntä mahtuu.

Siskontytön helmat

Palaan paremmin vielä juhlapäivän yksityiskohtiin, kunhan saan kuvat kuvaajalta!

Jännän äärellä

Noniin, viikko jäljellä...

Menneellä viikolla olen tehnyt puolisoni kanssa tarjouksen omakotitalosta, peytynyt kun joku on tarjonnut enemmän, bridezillannut aikataulun kusijoille ja käynyt täydet 40h töissä.

Tänään olen värjännyt hiukset, käynyt mummilla, tavannut siskontytön ekaa kertaa ja ollut ihan hyvällä tuulella ja mielellä, sillä korotimme hivenen omaa tarjoustamme. Nyt se on taas voittava tarjous.

Huomenna pitää käydä ikeassa ostamassa muutamat kehykset, ne pitää maalata ja illalla otetaan uusi yritys kuvaajan kanssa palaverista (piti olla torstaina, kuvaaja unohtanut).

Maanantaina 8h töitä, lainaneuvottelu op:ssa, koiran leikkauksen jälkitarkastus/tikkien poisto. Koiralla todettiin toissa viikolla nisäsyöpä ja se leikattiin saman tien.

Tiistaina 8h töitä ja lainaneuvottelut aktiassa ja danske pankissa.

Keskiviikkona taas sama määrä töitä ja vuorossa Nordean lainaneuvottelu, toivottavasti ripsien laitto (piti olla jo nyt viikonloppuna, mutta kaveri joka tekee (tehnyt ripsiä aiemmin myös työkseen) alkoi torstaina vasta miettiä, että pitääpä tilata niihin liimaa). Ripset saatetaan tehdä myös torstaina.

Torstaina en mene töihin mutta huoltomies tulee aamusta kartoittamaan vesivahingon laajuuden, kun makkarin seinästä tulee sadevesi sisälle (sama vahinko toista kertaa vuoden sisään, edellisen remontti kesti 5 kuukautta) ja iltapäivästä hakemaan juhlapaikan avaimet.

Perjantaina maistraattipäivä, ilta koristellaan juhlapaikkaa ja käydään kaupassa ostamassa viimeiset ruuat.

Lauantaina juhlat.

Sormukset

Mun sormusasiat oli mukamas mietittynä viime keväänä, kun selasin nettiä ja törmäsin Anette Tillanderiin. Tillanderin piparkakkureunainen Ane my rae sopisi täydellisesti Kohinoorin Laurelini viereen!

Mutta. Kuinkas sitten kävikään? Puoliso sanoi, että haluaakin yhtenevät vihkisormukset. Sellaisen sormusparin, että heti ne nähdessään kaikki tietävät niiden kuuluvan yhteen. Puoliso keksi tämän vasta sen jälkeen, kun Laurel oli jo ostettu.

Noh, ei siinä mitään. Puolisolla oli muitakin vaateita omasta sormuksestaan. Sen piti olla vähintään 6 mm leveä, sen piti olla muotoilultaan maskuliininen ja rosoinen sekä erottua selkeästi muista sormuksista (blanko tai "pelkkä matta" ei siis tullut kuuloonkaan), materiaalin pitää kestää kaikki harrastukset maakuntajoukoista aselajien kautta neulomiseen, profiilin piti olla niin matala että sormus ei kovassa menossa haittaa tekemistä ja sen piti olla yhteensopiva mun sormuksen kanssa.

Noh, sitten taas mun vaateet. Koska Laurel on jo itsessään kohtalaisen leveä, sen viereen sopi mun mielestä vain kapea sormus. Saman levyisen kanssa sormuspari olisi ollut liian leveä mun nakkisormissani ja vain vähän kapeampi näytti mun mielestä pöllöltä. Laurel on myös tosi kapea ollakseen leveä sormus, joten sen rinnalla hyvältä näytti maksimissaan 2,2 mm leveät sormukset. Koska Laurel on herkkä ja naisellinen ei sen viereen sovi mikään kovin kova ja rosoinen, vaan mieluummin jatkoin femiinillä linjalla. Laurelin profiili on myös huomattavan matala, vain vähän reilun yhden millimetrin. Koneellisesti valmistetuilla sormuksilla tämä on melko yleistä, mutta vihkin seppä tekisi käsityönä. Oletteko ikinä koittaneet työstää 1 x 2 mm mitoiltaan olevaa kultarenkulaa? Jep, en minäkään.

Mutta. Kuinkas sitten kävikään? Tutustuin kesän reissuillani seppään nimeltä Eero Hanhikoski. Laitoimme hänelle viestiä vaateistamme ja hän piirsi meille mallit. Minun sormukseni oli minulle täydellinen jo ensimmäisessä minulle näytetyssä luonnoksessa, puolison sormus haki muotoa muutaman luonnoksen verran.  Vastoin kaikkia odotuksia Eero osasi tehdä meille molemmille speksien mukaiset sormukset, joista me molemmat pidämme ja jotka näyttävät parilta!

Saimme siis pistekuvioiset sormukset, omani leveys on 2 mm ja profiili 1,6 mm, joka BTW sopii täydellisesti Kohinoorin ohuemman sormuksen viereen! Eroa ei juuri huomaa sormuksen ollessa kädessä. Puolison sormus on 6 mm leveä ja profiili hivenen enemmän, en muista ulkoa mutta 2-3 mm luokkaa taitaa olla. Halvemmalla olisi varmasti päässyt, jos olisi ostanut ne perusrinkulat kaupasta, mutta se olisi ollut meille kompromissi ja silloin kumpikaan ei olisi ollut loppujen lopuksi sormukseensa tyytyväinen.

Ja ne sopisivat yhteen!

Saaks lähtee kun on valmis?

Häät. Minun osaltani kaikki on melkolailla valmista. Enää puuttuu pitsipuserosta yksi kuminauha ja satiininauha sen peittämiseksi. Tai siis satiininauhakin on jo olemassa, kaksi pistoa kiinni ja olen valmis.

RSVP oli ja meni tällä viikolla, minun puolelta yhteen kutsukorttiin ei ole vastattu kahden vieraan osalta, miehen puolelta seitsemän lähetetyn kutsukortin 13 vierasta ovat pitäneet hiljaiseloa. Kutsuttuja yhteensä 51. Yöpaikkatarpeet pyydettiin ilmoittamaan ilmoittautumisen yhteydessä. Kukaan ei ilmoittanut. Kysyttäessä yöpaikkaa tarvitsi 4, kaksi vastasivat kertovansa myöhemmin, mikäli tarve ilmenee. Tämä ehkä vähän kiristää tällä hetkellä.

Mies ei ole vieläkään tehnyt elettäkään sen eteen, että vuokraisi tai ostaisi puvun. Vuokrata haluaisi smokin, saketin tai muun vastaavan juhlallisen ja persoonallisen puvun, mutta hinnan nähtyään ajatteli hommata räätälöidyn puvun. Ei elettäkään minkään eteen ja aikaa neljä viikkoa. Tästä en ota stressiä, olen luvannut että saa tulla vaikka verkkareissa jos siltä tuntuu ja kun se on luvattu siinä on aina toteutumisen riski. Olen edelleen sitä mieltä, että se ei meidän rakkauttamme muuta.

Polttarit. Ne olivat. Erinnäisistä syistä en niistä tänne kerro mitään. Vaikka blogia aloittaessani mietin, että aion ruotia kaikki häihin liittyvät asiat brutaalin rehellisesti, niin nämä jätän siitä ulkopuolelle. Sanotaan nyt vain, että osasta ohjelmaa pidin, osasta en, polttarit eivät näyttäneet minulta ja aiheutin järjestäjille kovasti mielipahaa. Tämän seurauksena kielsin kaikki yllätysohjelmanumerot häistä.

Budjettia en ole laskenut enää hetkeen. Se repesi viimeistään siinä vaiheessa, kun tajusin, että 12 pöytäliinaa ei todellakaan riitä, sillä vaikka kaksi pöytäliinaa riittäisi peittämään kolme pöytää ei siitä ole juuri hyötyä kun pöytäjärjestyksessä on vain kahden pöydän liittoja. Kahteen pöytään on pakko laittaa kaksi liinaa. Eli yksi pöytäliina per neljä ihmistä. Mitä tuhlausta!

Alan pikkuhiljaa vakuuttua siitä, että se pelkkä maistraatti olisi riittänyt oikein hyvin. Jatkossa jos joku sanoo minulle, että haluaa kyllä pitää juhlat mutta ei ehdi niitä järjestää, jää juhlat vain tyynen viileästi pitämättä. Varsinkin jos tämä joku, joka haluaa pitää juhlat, on loppujen lopuksi se sama ihminen, joka ei viihdy oikeastaan minkäänlaisissa juhlissa. Luojan kiitos kukaan ei ole vielä alkanut urputtaa asioista, joita häissä pitää olla!

"Minähän en sitten hiljene"

Niin. Minähän en sitten pidä mitään naurettavia blogitaukoja. Kyllä nyt vuoden verran kuka vaan jaksaa aktiivisesti blogata häistä. Kyllä häistä aina sanomista löytyy, varsinkin tälläinen feministi! Avioliittoon liittyy kuitenkin niin vahvasti patriarkaalisen maailman kumina!

Mutta kun. Silti tuntuu, että kaikki on jo sanottu. Asiat rullaavat niin pitkälti omalla painollaan, että ei niistä oikein keksi mitään sanottavaa. En haluaisi kovin montaa tilpehööripostausta tehdä "ostin sitä tätä ja tota" tyylisesti, ja jotain haluaa kuitenkin jättää myös yllätykseksi sitten itse hääpostauksiin.

Lisäksi minun ongelmani on kuvaaminen. Mielestäni kuvattomat postaukset ovat puuduttavan tylsiä ja esteettisesti mitäänsanomattomia. En kuitenkaan osaa kuvata, ainoa kamerani on kännykkäkamera ja soon-to-be appiukolta pojallaan ikuisuuslainassa oleva järkkäri kerää pölyä suojapussissaan. Bloggaamisesta pidän mutta kuvaaminen on se pakollinen paha, joten kun ei ole sitä kohtaan intohimoa ei sitä jaksa opetellakaan. Ja kaikkihan tietävät kuinka hyvä on ihminen joka ei edes opettele? Yeah, right. Minulla ei myöskään ole lähellä ketään sellaista ihmistä, joka pitäisi nimenomaan kuvaamisesta niin paljon, että ottaisi blogiini kuvat puolestani. Tai oikeastaan en edes kehtaisi pyytää keneltäkään sellaista.

Joten. Todennäköisesti seuraavat kaksi kuukautta tulee olemaan joko hyvin hyvin hiljaista tai näkkärin tapaista kuivaa ja tasapaksua luetteloa siitä, mitä olen jo saanut aikaiseksi ja mitä pitää vielä tehdä.

Edellisen postauksen jälkeen olen:

• Askarrellut kaason ja morsiusneitojen kanssa vieraskarkkirasioita.
• testannut kattausta aivan liian pienellä pöydällä ja todennut, että näyttääpä aneemiselta. Vähemmän ei ehkä sittenkään ole enemmän.
• Pyytänyt, anellut ja uhkaillut, jotta sulhanen varaa itselleen ajan pukuvuokraamoon sovituksia varten. Hän kun ei vieläkään tiedä mitä haluaa päälleen.
• Löytänyt kirpparilta kaasolle täydellisen iltapuvun, nyt vielä toivotaan että koko on oikea. Lyhentämään sitä joutuu joka tapauksessa, mutta josko muuten olisi laakista sopiva.
• Keskustellut kultasepän kanssa meidän sormuksistamme. Minun sormukseni suunnitelmat ovat valmiina, mutta mieheni ei ollut ihan tyytyväinen oman sormuksensa suunnitelmaan. Liian femiini ja pehmeän näköinen. Ei silti osaa sanoa, mikä nimenomaan sormuksessa häiritsee silmää ja mikä olisi sellainen suunta yksityiskohdissa, millä sormuksesta saisi enemmän hänen näköisensä.
• Vittuuntunut siihen, että naapurissa piippaa joku ja se alkaa pikkuhiljaa särkeä ohimoita.
• Sivuhuomiona tähän, että piipitys lakkasi heti, kun pyysin sulhasta lopettamaan ko. piipin. The force is strong with this one.

Viikon aikana tapahtunutta

Noniin, nyt voisi sanoa, että iso pyörä on pyörähtänyt. Viime viikolla saimme ehkä eniten aikaan, mitä hääjärkkäilyssä voi saada. Melkein voisin väittää, että viime viikon aikana olemme suunnitelleet koko häiden tärkeimmät asiat!

Ensin, tiistaina, meillä oli palaveri pitopalvelun kanssa. Päätimme yhdessä menusta ja allekirjoitimme sopimuksen. Meille tulee pitopalvelu Mansester ja saimme aivan oman meille räätälöidyn listan, sillä yksikään valmislista ei kuulostanut meiltä! Lautaselle meidän häissä saa lihapullia ja muusia, kasvisgratiinia, salaattibuffetista saa koota itselleen mieluisen salaatin, savulohta, siemeniä ja pähkinöitä. Lihapullista tehdään kasvissyöjille ja gluteenittomille omat versionsa.

Keskiviikkona kävimme juhlapaikalla suunnittelemassa aikataulutusta bestmannin kanssa, hän näki nyt samalla ensimmäisen kerran musiikintoistovälineet mitä juhlapaikasta löytyy ja tarkasti muutenkin bändin kannalta oleelliset asiat. Bändikin kuulemma alkaa olla kasassa ja olin oikein tyytyväinen kokoonpanosta, sillä tiedän heidät kaikki mukaviksi tyypeiksi, mutta en vain tunne heitä riittävästi jotta olisivat kutsulistalle muuta kautta päätyneet.

Meidän kutsu! Ehkä maailman hienoin!

Keskiviikkona kävin myös kaverini uudella toimistolla ottamassa koevedokset kutsuista. Vedokset näyttivät niin hyvältä, että niistä painettiin kutsut samoin tein! Torstaina kävin Sinooperista hakemassa niihin kuoret ja ensimmäiset kutsut ovat jo tavoittaneet vieraat. Shit is gettin' real niin sanoakseni, nyt on vieraatkin kutsuttu!

Perjantaina oli posti-Pate tiputtanut postiluukustamme lapun, että minulle on saapunut isokokoinen kirje, joka olisi noudettavissa lähimmältä ärrältä lauantaina. No, lauantaina heti kun lapussa mainittu kellonaika koitti olin kiskalla jonottamassa kirjettäni, jonka tiesin sisältävän pari viikkoa sitten tilaamani haltiatiaran. Tiara oli juuri niin halvan oloinen kuin kiinalaadusta kuvittelinkin, jotain halpaa metalliseosta joka painaa huomattavasti enemmän verrattuna oikeasti laadukkaisiin (ja tyyriisiin) tiaroihin. Tiaraa ei oltu juuri muotoiltu muuhun kuin tasaisen ympyrän muotoon, joten se ei kyllä sellaisenaa istu kenenkään päähän, mutta onneksi halvan materiaalin ansiosta sitä saa itse väänneltyä ja muotoiltua parempaan muotoon. Jonkun verran pitää vielä muotoilla, hieman pitää varmaan tuota alinta v-muotoa hioa, sillä tällä hetkellä se on ainoa kohta joka tuosta edestä osuu päähän, aiheuttaen sen että koko tiaran paino lepää yhden pienen kohdan varassa. Mutta kyllä tästäkin vielä hyvä tulee!

75 päivää H-hetkeen!

"Kaikkee turhaa sää kans ostat"

... Oli sulhasen ensimmäinen kommentti tästä ostoksesta. Mutta kun minä, minulle, miksei?

Tämä on mielestäni sellainen laukku, jossa halvasta kopiosta on tullut suositumpi ja tunnetumpi kuin alkuperäinen. En edes ole varma, yrittääkö tämä edes olla kopiolaukku, mutta Michael Korsilla on olemassa lähes vastaavalla idealla oleva laukku. Oikeastaan törmäsin ensimmäisen kerran tähän "alkuperäiseen" laukkuun, kun olin nähnyt kuvan tästä "kopiosta" ja koitin etsiä sille suomeen toimittavaa myyjää.

Tämä on myös sellainen laukku, joka aiheutti minulle heti pakkomielteen kun sen ensimmäisen kerran tapasin. Minä. Tahdon. Tuon. Tahto tuli jo ennen häitä ja aion laukun säilyttää myös häiden jälkeen. Laukku on kaikkea sitä, mitä häälookiltani toivon: rock ja rosoinen, mutta samaan aikaan herkkä ja naisellinen.

Toisaalta olen kovasti pettynyt itseeni, sillä kenkä- ja laukkufriikkinä kaapista olisi löytynyt tilaisuuteen sopiva laukku jo ennestään. Ei ehkä täydellistä, mutta varmasti asiansa ajava. Tämä laukku on aitoa ja ehtaa kiinatuotantoa, todennäköisesti lapsityövoimalla tai ainakin huonolla palkalla huonoissa oloissa. Postikuluineen maksoin laukusta alle 20€ joten työntekijälle siitä ei juuri jää. Tämä oli kuitenkin se mihin minulla on varaa, ja kalliimpaa ostamalla en olisi silti välttämättä taannut työntekijälle parempia oloja, mutta toisaalta olisin aina voinut olla ostamatta ja tukea kestävää kehitystä käyttämällä jo olemassa olevaa.

En aio saivarrella mitään "minäkin olen vain ihminen" tai "kaikille hyväksytään yksi lipsahdus" shaibaa, sillä juuri ne lipsahdukset ovat niitä ilmastonmuutosta aiheuttavia maailmaa kuormittavia tekijöitä. Aion siis vain todeta, että olen paska ja itsekäs ihminen, halusin itselleni turhakkeen ja ostin sen, voi voi. Tein päätöksen ja kärsin siitä ehkä vähän huonoa omaatuntoa, mutta aion silti olla kauniista laukusta onnellinen hääpäivänäni!

Missä mennään?

Nyt olen suurimmasta osasta tämän kesän seikkailuja kotiutunut, lomakin loppuu maanantaina ja arki kutsuu taas. Mutta voi vitsit, kesä on ollut juuri niin ihana kuin olen odottanutkin!

Häärintamallakaan ei ole ollut ihan hiljaista, nyt kun olen tuon miehenkin saanut suunnitelmiin mukaan. Mitä siis on suunnitelmissa jo muuttunut?

Noh, teemavärit lensivät romukoppaan. En halua sinistä teemaa punertavaan huoneeseen. Mun värisilmäni ei kestä. Lisäksi mies oli aika ehdoton siinä, että haluaa koristukseen punaisia ruusuja. Ja silti väittää, että romantiikka ei ole hänen lajinsa? As if!

Tällä hetkellä suunnitelmissa on huomattavasti synkempi teema. Mustaa, tummaa punaista ja kävyistä hieman ruskeaa. Pöytäliinat on jo ostettuna, ne ovat ehdottomasti mustat, mutta pöydille haaveilen pienistä maljakoista, joihin tulisi kaikkiin yksi ruusu, ja kävyt jäisivät ilman hopeaglitterkuorrutusta aseteltuna joko sinne tänne pöydille tai kimpuksi ruusun kanssa.

Kesän aikana olemme myös lähetelleet useamman tarjouspyynnön eri pitopalveluihin, varanneet ajan maistraattiin, keskusteltu miehen pukeutumisesta, puhuneet kultasepälle sormushaaveista, delegoinut kutsujen suunnittelun graafikko kaverille ja miettinyt kuumeisesti hyviä viinivaihtoehtoja. Tuleva appiukko lähtee jo ensi viikolla käymään virossa, joten tarjottavat alkoholit tulevat sieltä.

Päivittelen piakkoin bloginkin ulkoasun sopimaan uuteen teemaan, sillä on vaikea inspiroitua tummasta punaisesta jos samalla tuijottaa vaaleaa sinistä!

Juhlatilojen vertailua

 Tässä muutama Tampereen seudun pitopaikka, joista kysyin edes tarjousta. Lista ei ole kovinkaan pitkä, sillä löysimme haluamamme kohtalaisen nopeasti ja tarkkojen kriteeriemme vuoksi pystyimme jo nettisivujen perusteella tiputtamaan joukosta todella suuren osan juhlapaikkoja. Edellisen tekstin juhlapaikoista löytää täältä! Kaikki kuvat on löydetty joko tilojen netti- tai facebooksivuilta.

 Aktia Laulutalo
+ sauna
+ kaunis
+ nopea yhteydenpito
+ kohtalaisen edullinen
+ omalla cateringilla kauniit astiastot

- juhla-aika rajattu, max kello 02 asti
- ei yöpymistä juhlapaikalla, obviously
- oma pitopalvelu "vahvasti suositeltu" (eli vieras pitopalvelu ei juuri saa käyttää keittiöstä mitään...)
- ei kuunnellut toivetta siitä, että halusin myös tarjouksen ilman perjantaita, eli vain lauantai-sunnuntai vuokrahinnasta

kokonaispisteet: +1

tila 800€ + sauna 100€ + lisätunnit yht. 60€ = 960€

Aalto Saha
+ sauna
+ yöpyminen 16 hlö
+ kaunis

- yöpyminen 50€/naama (ei sisällä aamupalaa tai siivousta, vain lakanat, pyyhe ja sänky tulevat hinnan vastineeksi)
- sijainti melko kaukana (Orivedellä)
- pakollinen "viimeistelysiivous" 200€ ja silti pitää siivota esim. keittiö "tip top kuntoon"
- ei saa tuoda omia pöytäliinoja, liinavuokra 10€/kpl
- ei saa tuoda omia pyyhkeitä saunaa varten, pyyhevuokra ei-majoittuville 5€
- kallis kuin perkele
- sähköpostit kirjoitettu epäkunnioittavaan sävyyn (makuasia, minulle jäi tälläinen fiilis)

Kokonaispisteet: -4

tila 1200€ + sauna 150€ + siivous 200€ = 1550€ (plus majoitus n. 800€ ja rättiasiat ei-yöpyville)

Rustholli
+ sijainti hyvä
+ olen joskus lapsena uhonnut, että tulen viettämään hääni Rusthollissa

- epämääräinen tarjous
- huono yhteydenpito sähköpostilla
- ei majoitusta

Kokonaispisteet: -1

Sali + rantasauna = 720€
Pubi + rantasauna = 620€
Yhteensä ???

Juhlatila Sukkatehdas
+ majoitus max 14 henkilölle (sisältää sängyn, lakanat, pyyhkeet)
+ sauna
+ sijainti, lähellä ja julkiset kulkevat ihan vierestä
+ ei pakollista yhteistyöpitopalvelua
+ ensi kesänä miehen työkaverin häissä vieraana pääsee näkemään paikan toiminnassa
+ kauniit tiiliseinät
+ siivous kuuluu vuokraan valmiiksi, vain omat kamat pitää kantaa pois

- rumat tuolit
- tila pitää maksaa jo 2kk ennen juhlia kokonaan
- minun hopea-sininen teemani ei sovi tilaan, joten värit menee vaihtoon...

Kokonaispisteet: +4

Juhlatila 850€ + klubitalo (sauna ja majoitus sisältäen 6 hlö) 250€ + 8 kpl lisähenkilöt (25€/hlö) 200€ = 1300 €

Näistä plussatilastoista ei varmaan jäänyt epäselväksi, missä juhlitaan meidän häitä?

Meidän hääohjelma: Cads about matrimony

Jotta ymmärtää seuraavan tekstin, pitää tietää, mikä on Cards against humanity. Se on maailman paras korttipeli. Siinä on valmiita kysymyksiä, joihin osallistujat vastaavat valmiilla vastauksilla, kysyjä päättää parhaan vastauksen ja voittaja saa yhden pisteen. Peliä jatketaan tavallisesti viiteen tai 10 pisteeseen asti, meidän illanistujaisissa pisteitä ei ole laskettu mutta naurettu on sitäkin paskaisemmin. Tämä on siis paras peli ikinä!

Esimerkki perinteisestä CAH:sta

Noh, minulla on tunnetusti aivan kamala huumorintaju. Mitä mustempi sen parempi. Jonkun aikaa sitten (aikalailla tämän blogin perustamisen aikaan) löysin CAH:sta tehdyn hääversion. Kuvittelin aluksi sen olevan vain jonkun fanin omiin häihinsä suunnittelema versio, josta ei ole edes PDF-tiedostoja olemassa. Asia jäi hautumaan ja tänään päätin googletella asiaa. Ei mennyt kuin puoli minuuttia, kun löysin täältä ilmaiseksi ladattavat printattavat tiedostot! Laitoin saman tien viestiä kaverilleni joka omistaa painotuotteita valmistavan firman, ja kas, olen tilannut oman pakkani hirveintä-hääohjelmaa-ikinä! Me so happy!

Hyvät naiset ja herrat, meidän häistämme löytyy Cads About Matrimony!

p.s. omia pakkoja saa ostettua myös suoraan Amazonista, klik! Tämä ei ole mainoslinkki, haluan ihan omasta vapaasta tahdostani kertoa kaikille tästä!

Meidän hääsuunnittelumme nurinkurisuus

Olemme nyt suurinpiirtein puolivälissä aikajanaa kihlauksesta hääpäivään, ehkä enemmän kuitenkin vielä kihlauksen puolelle kallellaan. Koska silloin marraskuussa lupasin sulholle, että tämä saa talven keskittyä vielä kouluun, olen joitakin juttuja jo päättänyt omillani tai vain vähän mielipidettä kysyen.

Mekon hankin jo heti joulukuussa, muokkaukset aloitamme toukokuun aikana. Sulhasen asusta ei sen sijaan ole vasta kuin ajatus minun päässäni, pieniä keskustelun pätkiä siellä täällä mutta ei mitään varmaa.

Minulla on jo tiedossa kakuntekijä ja suunnitelma kakuista, mutta ei pitopalvelua. Ajatus tutun pitopalveluyrittäjän pyytämisestä on jo olemassa, mutta teot odottavat sulhasen mukaan tulemista.

Minulla on jo oma osuuteni biisitoiveista listattuna bändiä varten, vaikka bändiä ei ole vielä buukattu. Tai siis yksi bändin jäsen on buukattu, nimittäin bestmän, hän saa sitten koota itselleen ympärilleen sellaisen kokoonpanon kuin haluaa.

Meillä ei ole vielä varmistettua juhlapaikkaa, mutta sen sijaan tiedän jo minkälaiset koristeet sinne haluan. Ja ostin jo facebookin hääkirppikseltä pöytäliinat. Oho, hups!

Miehen puolen kutsuvieraslistaa ei ole vielä laadittu, mutta kutsuista on jo ajatus päässäni. Tästä olen jo ideaa puhunut sulhasen kanssa ja hän on sen hyväksynyt.

Miehen koulu loppui viime viikolla. Tämän viikon hän on Saksassa. Hän on luvannut paneutua häihin kunhan reissusta kotiutuu lauantai aamuna.

Ei mulla muuta. Odotan sulhasta kotiin reissusta ja sitten vyörytän joka ikisen hääidean hänelle kerralla.

Juhlapaikoista, osa 1

Sulhanen on luvannut alkaa ajatella hääsuunnittelua vapun jälkeen. Nyt on aivan liikaa suunniteltavaa koulussa, työprojekteissa ja ulkomaanmatkoissa. Koulu loppuu ensi viikon lauantaina tältä keväältä, ulkomailta hän palaa 30.4. ja työprojekteihin tarvitsee keskittyä vain töissä.

Olen kuitenkin jo katsellut juhlapaikkoja ja lähetellyt tarjouspyyntöjä erilaisiin Pirkanmaan alueen juhlapaikkoihin, nyt on listalla ainakin Rustholli, AaltoSaha, Aktian Laulutalo ja Juhlatila Sukkatehdas. Teen näistä paikoista ja heidän tarjouksistaan vielä oman postauksen, jossa esittelen paikat vähän paremmin, mutta nyt kaipaisin kokemuksia edellämainituista ja vinkkejä muista lähiseudun mukavista paikoista!

Millaisilla kriteereillä olen siis hakenut juhlapaikkaa? Noh, ainakin se pitää olla ympärivuotinen, sillä juhlat ovat joulukuussa. Sinne pitää mahtua 60-80 henkeä heittämällä, vihaan ahtautta. Sinne pitää saada viedä omat juomat, mielellään myös "omat ruuat" periaatteella, sillä haluan kilpailuttaa pitopalvelun erikseen. Mielellään myös saisi juhlia läpi yön, ettei paikalta tarvitse poistua klo 24-02.

Nämä ovat ne kriteerit, mistä en suostu luopumaan muuta kuin äärimmäisessä hädässä. Osa edellämainituista paikoista siis karsiutui jo tästä syystä pois, mutta sitten olisi vielä niitä "kiva olla" kriteereitä, joista suostun luopumaan vain siinä tapauksessa, että löydän muuten täydellisen juhlapaikan, mutta nämä eivät vain täyty. Eli: pitää olla sauna. Sulhanen tahtoo saunoa häissään ja minustakin pitkän päivän jälkeen lämpimässä saunassa räkättämällä nauraminen kuulostaa hyvältä. Yöpyminen, haluamme ehdottomasti jatkaa juhlia aamuun asti ilman vaatimuksia kuskeista, joten olisi mukavaa, jos edes osa vieraista voisi yöpyä juhlapaikalla/sen välittömässä läheisyydessä.

 

Muutaman paikan kanssa olen nyt viestitellyt enemmänkin ja heti vapun jälkeen olemme menossa yhtä katsomaan. Stay tuned!

Miehen korut hääpäivänä

Sulhon mielipide oikeastaan kaikkiin koruihin on se, että rumat ne koruilla koreilee. Hänellä ei siis arkena ole käytössä mitään koruja. Vihkisormusta hän haluaisi häiden jälkeen käyttää päivittäin. Itse epäilen senkin jäävän kaappiin useimmiten, kun sulho huomaakin sen olevan tiellä suurimmassa osassa aktiviteeteista.

Kun keskustelimme miehen hääpäivän pukeutumisesta, oli hänellä itsellä ajatuksena tumma puku ja liivi, ehdottomasti kravatti. Rusetit ja muut härpäkkeet eivät kuulemma hänen kaulaansa kuulu, mutta myönsi haluavansa juhlallistuutta lisää sellaisella paidalla, johon tulisi ihan oikeat kalvosinnapit. Myös kravattineulasta on jo ollut puhetta, että joku kiva pitäisi hankkia, muutaman kerran jo on ollut tilanne kun sellaista olisi jo tarvinnut.

Kalevala koru on meidän molempien suosikki korumerkki. Suomalainen mytologia ja luonnonläheisyys houkuttaa ja suurin osa koruista on kauniin yksinkertaisia. Varsinkin miesten koruissa olisi ollut useita vaihtoehtoja, jotka minä olisin kelpuuttanut! Elämän roihu on mielestäni todella ihana vähän modernimpi sarja, Hannunvaakuna sopii moneen tilanteeseen kaiken ikäisille kantajille ja Kalevankarhu on komea klassikko.

Torinin vasara oli kuitenkin meidän molempien mielestä se the korusarja, joka tuolle omalle viikingille sopii. Jo silloin kun Kalevala ensimmäisen kerran lanseerasi nämä korut puhuimme sulhasen kanssa, että tuollaiset sinulle ostetaan sitten kun niitä oikeasti johonkin tarvitsee. Nyt tarvitsee, joten tilasin Sulholleni nämä lahjaksi. Ja voi, kumpa sen reaktion olisi saanut nauhalle kun sulho nämä sai!

Tilasin korut netin kautta ja ajattelin, että ne ehtisivät juuri tulemaan sulhasen ulkomaanreissun aikana. Eivät kuitenkaan ehtineet ja minä en osaa pitää salaisuuksia. Kerroin siis sulholle, että olisin kovasti halunnut yllättää tämän pienellä lahjalla kun pääsee kotiin, mutta lahja on vielä matkalla. Tottakai toista alkoi kiinnostaa tämä lahja, joten sanoin sen vain olevan "juttu". Eihän koko yllätystä sovi pilata! Reissun jälkeisenä tiistaina pääsin ennen sulhoa töistä ja silloin oven väliin oli tupsahtanut koruliikkeen kirjekuori, jonka sisällä nämä olivat. Laitoin sulholle viestin, että tulee vain töistä suoraan kotiin, "juttu" on kotiutunut. Kotona keitin kahvit valmiiksi ja asettelin korupaketit pöydälle, pian avain jo kääntyikin lukossa. Heti korupaketit nähdessään sulho arvasi kyllä, mitä niiden sisältä paljastuu, ja voi sitä vähän hämmentynyttä ujoa hymyä, joka meille suomalaisille on niin kovin tyypillinen! Se ilme, kun on saanut toisen ihan täysin yllätettyä ja toinen on niin kovin otettu ettei sanat riitä kertomaan sitä kiitollisuutta! Sain minä toki kiitokseni, pusun ja halin, mutta se hymy on se joka sulattaa sydämen. Ja minun huumorini tuntien sulhon oli kyllä heti varmistettava, että paketeissa todella oli ne korut, mitä oletti, ja olihan siellä!

Koristeluinspiraatio: kävyt

Kävyt ovat aina kuuluneet elämääni. Lapsena vihasin niitä, sillä kotini on mäntymetsien keskellä. Niitä oli aina maassa ja ne sojottivat aina siten, että niiden päälle astui paljain jaloin. Kesällä kun mökillä juoksi uimaan astui joka askeleella kävyn tai terävän kiven päälle. Auts.

Käpylehmät. Niillä on leikkinyt kaikki. Vanhemmat ihmiset siksi, että ei ole ollut muita leluja. Nuoremmat siksi, että kyllähän niitä nyt kerran elämässä pitää koittaa rakentaa. Ja kun ne on kerran rakentanut niin eihän niillä voi olla leikkimättä.

Siskoni alkoi seitsemän-kahdeksan vuotta sitten seurustelemaan Irlannissa syntyneen miehen kanssa ja he asuivat (ja asuvat edelleen) Saksassa. Kun tämä mies oli ensimmäisen kerran tulossa käymään Suomessa, ajattelimme pilailla ja esitellä kävyt suomalaisena perinneherkkuna. Jos ihmiset uskovat, että täällä syödään mämmiä, mustaa makkaraa ja salmiakkia, niin ei käpy kuulosta enää niin kovin uskomattomalta. "In Finland we have this thing called käpy" on jäänyt elämään noista ajoista.

Kaikki nämä edellä olevat huomioon ottaen en yhtään ihmettele niitä ilmeitä, joita sain läheisiltäni "aattelin korvata meidän häissä kukat kävyillä" -lauseen jälkeen. Varsinkin, kun tuota lausetta seurasi maaninen ilme silmissä ja ääni madallettuna melkein kuiskaukseksi: "Hopeaglitterikäpyjä. Paljon hopeaglitterikäpyjä".

Tällä hetkellä suunnitelmissa on liimata glitterkäpyjä puoliympyrän muotoiseen styroxkappaleeseen ja asettaa koristeeksi pöytiin nämä "kimput" ja sinne tänne kaitaliinan päälle yksittäisiä käpyjä. Toinen vaihtoehto (jos budjetti venyy maljakoihin hääkirppareilta) on täyttää sylinterin muotoisia maljakoita kävyillä ja oksilla ja asetella niitä nätisti pöytiin. Ja ehkä taas lisäksi yksittäisiä käpyjä sinne tänne.


Mutta käpyjä. Käpyjä kaikkialla!

Huulipunameikin kestävyyskokeilu

Eilen sain hyvän syyn testata uutta huulipunaani käytännössä, oli muuten hyvä että aloitan testaamisen jo näin ajoissa, sillä kaikki ei mennyt ihan niinkuin piti!

Perus päivämeikin tein jo aamulla, ohjelmassa oli vanhempieni ja mummini kanssa lounastaminen. Tähän kuului minulla siis vain meikkivoide, ripsiväri ja vähän puuteria nenän päähän jos tuntuu kiiltävän. Neljän aikaan iltapäivällä "juhlallistin" meikkini lisäämällä vähän silmiin rajausta ja huulipunan. Tässä vaiheessa näyttää vielä hyvältä!

Melkein unohdin ottaa kuvan! Ulos jo lähdössä, kaulahuivi valmiiksi kaulassa

Illan ohjelmaan kuului kaverin syntymäpäivä kahvittelua, höpöttelyä, voileipakakkua, jotain omituisia suklaaseen kastettavia munkkitikkuja (näillä on kuulemma joku nimikin...) ja ruokalistaltani löytyi yksi alkoholiton olutkin (koska autolla liikkeellä). Haastetta huulipunalle tuli jonkun verran, mutta ei mitenkään älyttömästiverrattuna tulevaan hääpäivään. Hääpäivänä aion ainakin juoda huomattavasti useamman kupin kahvia, syödä enemmän sekä ruokaa että kakkua ja tottakai suukottaa useamman kerran sulhastani.

Jälkeen

Ilta ei ollut osaltani kovinkaan pitkä, kotiin tulin jo kahdentoista maissa, silti olin illan aikana joutunut kaksi kertaa parantelemaan huulipunaani ja tässä lopputulos: huultenrajaus oli ensimmäisen tunnin aikana paakuilla ja huulipuna tuntui jatkuvasti karkaamaan huulteni juonteisiin. En kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon vaan aion etsiä paremman rajauskynän ja koittaa parempaa pohjustusta huuliin, josko se parantaisi asiaa. Illan aikana en kertaakaan näyttänyt siltä, että olisin erityisemmin syönyt mustikoita (tämä siis plussaa), mutta hääpäivää ajatellen huulipuna on aivan liian suttuisen näköinen tuossa "jälkeen" kuvassa. Kuitenkin eilen olin alle kahdeksan tuntia liikenteessä! Ei siis mennyt ihan niinkuin piti...

Nyt vain leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ja parempaa huultenrajauskynää!

Häämatkahaaveilua, osa 2

En muista kuka ja missä tilanteessa vitsaili, että minä varmaan lähden häämatkalle Draculan linnaan. Muut pöydässä istuvat nauroivat, minä ja Sulhoni (silloin tuore poikakaveri) emme. Katsoimme hetken toisiamme ja nyökkäsimme: "joo-o, oon aina halunnu käydä siellä, miksi ei?"

Romanian Transylvaniassa sijaitsee pienehkö kaupunki nimeltä Brasov. Brasovilla on rikas historia, sillä ensimmäiset asukkaat ovat tällä tietoa asettuneet paikalle pronssikauden aikaan. Alue on ollut useammankin eri maan hallinnoima, joten kulttuurit ovat kohdanneet ja sekoittuneet omakseen. Brasovissa riittää nähtävää niin kulttuurin kuin arkkitehtuurinkin puolesta, yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on todella Bran Castle, jonka on sanottu olleen Vlad Seivästäjän kotilinna. Linnaan on kaupungista matkaa n. 30 kilometriä.

Tämän lisäksi kaupunki itsessään tarjoaa vaikka ja mitä historiasta ja tarustoista kiinnostuneelle pariskunnalle! Esimerkiksi aivan kaupungin keskustassa sijaitsee evankelis-luterilaisen seurakunnan Musta kirkko, jonka alunperin rakensivat katoliset saksit 1400-luvulla. Kirkko paloi 1689 josta se sai lisänimen Musta. Musta kirkko on suurin goottilainen kirkko romaniassa!

Musta kirkko

Brasovin historiallinen museo on jo itsessään mielenkiintoinen aina paleoliittisen kauden työkaluista nykypäivän reliikkeihin, mutta sen lisäksi museo on rakennettu vanhaan kaupungintaloon! Näitä kuvia selaillessani voin melkein kuulla hevosten vetämien rattaiden kolinan mukulakiviä vasten, haistaa torikauppiaiden vihannekset ja nähdä hirsipuun rakentamista aukion keskellä. Historian havinaa, joissakin paikoissa se tuntuu olevan lähempänä kuin muualla!

Vanha kaupungintalo

Noin 80 kilometriä Brasovista länteen sijaitsee vielä toinen Transylvanian alueen mielenkiintoinen kaupunki Sibiu. Sibiusta löytyy liuta erillaisia mielenkiintoisia museoita, ainakin Romanian luonnontieteellinen museo, höyrykonemuseo lääketieteen museo (välineita aina 1700-luvulta tähän päivään!) sekä metsästysaseisiin ja saaliisiin keskittynyt museo.

Molemmista kaupungeista löytyy yli 20 hotellia, jotka ovat ainakin hotels.comin mukaan saaneet hyviäkin arvosteluita. Tekemistä riittäisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta meidän päämme eivät varmasti kestäisi yli viikkoa poissa kotoa, joten nyt olisikin suunnitelmissa "sitten joskus" matkustaa Sibiuun, olla siellä muutama päivä, matkata sieltä Brasoviin loppuviikoksi ja sieltä mahdollisesti pääkaupunki Bukarestin kautta kotiin!

Lisätietoa Sibiun ja Brasovin nähtävyyksistä löytyy Romanian omilta turistisivuilta, klikkaa kaupungin nimeä niin linkki vie sinut eteenpäin!