Hääkarkit

Taas on nähty välähdys kiertoradalla asti, kun keksin mitkä karkit haluan laittaa vieraille näiden tähtien sisään valmiiksi odottamaan!

Vaahtokarkkeihin olisi ollut niin ihana leikkurilla leikata sydän!

Alkuperäinen suunnitelma kaakaosta ja vaahtokarkista kuoli siihen, että tähdistä olisi pitänyt tehdä liian suuria, eikä yhtään isompi taiteltu tähti oikein pysynyt kunnolla muodossaan. Toisekseen kaikki eivät pidä kaakaosta, vaikka minä siitä pidänkin. Legenda kertoo, että kaikki maailman ihmiset eivät ole kanssani kaikesta samaa mieltä, vaikka sitä onkin niim vaikea käsittää. Kolmanneksi syyksi nousi vaahtokarkkien liivate: mielestäni olisi vain epäreilua jättää kasvissyöjiltä jokin osa pois enkä tiedä millä sen korvaisin. Neljäs syy on se, että karkki nyt vain on helpompi syödä, eli jos vieraat haluavat nauttia vieraslahjastaan jo häissä, ei kenenkään tarvitse lähteä etsimään lämmintä vettä tai maitoa ja mikroa.

Sitten näin kuvan. Kuvassa oli servettejä taiteltu kukkasten muotoon ja jokaisessa servettikukassa oli yksi Wiener nougat konvehti! Heti alkoi tehdä mieli kyseisiä konvehteja! Sitten ajattelin ihan muuten vain tarkistaa, sattuuko konvehdeissa olemaan gluteenia. No ei ole, eikä ole muuten kanamunaa tai laktoosiakaan. Pähkinää niissä on, mutta häihimme ei ole tulossa yhtäkään pähkinäallergikkoa, sen sijaan keliakiaa ja laktoosi-intoleranssia sairastavia on muutama ihan lähipiirissä, joiden toivoisi erityisesti häiden ruokatarjoilusta nauttivan. Joten: meidän hääkarkit tulevat olemaan Wiener nougatteja!

Suurin ongelma tämän vaihtoehdon kanssa onkin, että kuinka saan riittävän määrän konvehteja säilymään meillä, jotta niitä riittää vieraillekin? Täällä kun asuu pahasti sokeriaddiktoitunut suklaaholisti.

The One Ring

Minun kihlani. Se on nyt minun. Minun ihan oma!

Aiemmassa sormuspostauksessani esittelin kaksi kaunista sormusta, joita olin käynyt morsiusneitojeni kanssa kokeilemassa. Toinen niistä jäi päähäni kummittelemaan ja näin kuukautta myöhemmin mietin sitä sormusta edelleen päivittäin, kävin jopa useammassa liikkeessä sovittelemassa juuri tätä yhtä sormusta!

 

Kohinoor Laurel. Mietin pitkään myös tämän ja sen yksitimanttisen Laurelin välillä, se timantillinenkin versio kun on vallan äärettömän kaunis! Päädyin tähän timantittomaan, sillä haluan käyttää sormusta päivittäin ilman huolta timantin pysyvyydestä. Toki laadukkaassa sormuksessa timanttien istuvuus on niin hyvä, ettei siitä tarvitse murehtia, mutta aina pitää sitten murehtia sormuksen huollosta. Valkokultasormus ei muutenkaan ole huoltovapaa, säännöllinen rodiointi on tarpeellista joka tapauksessa, mutta nyt ei ainakaan timantin takia tarvitse niin kalenterin kanssa huolehtia huoltovälistä! Muutenkin sormus majailee pitkiä aikoja päivästä omassa laatikossaan, sillä töissä ja urheillessa en voi koruja pitää, joten rodinointia tuskin kovin tiuhaan tarvitsee harrastaa.

 

Tähän tosiaan mahtuu vielä toinen sormus viereen. Tai miksei jopa kaksi. Sanoinkin sulholle, että saa luvan ostaa minulle 10. hääpäivänä vielä yhden sormuksen! Tällä hetkellä haaveilen joko pienestä ja sirosta rivitimanttisormuksesta, tai sitten Annette Tillanderin piparkakkureunaiset AneMy Raet Kohinoorin molemmille puolille. Tai siis yksi vihkinä ja yksi sitten kymmenen vuoden päästä!

Viimeinen kuva kopioitu suoraan Annette Tillanderin nettikaupan sivuilta täältä!

Hääperinteet, osa 3

Ohjelma. Voi apua, voiko jokin muu asia häissä jakaa mielipiteitä näin paljon? Joko vihataan tai rakastetaan kaikkea perinteistä, seurataan muotia tai jotain siltä väliltä. Toivotaan, että kukaan ei järjestä mitään noloa yllätysohjelmaa tai petytään, ettei kukaan avustajista tarttunut perinteisiin ja ryöstänyt morsianta/sulhasta/anoppia/mummoa/naapuria/whatnot.

Puheet
Kyllä kiitos, paljon ja ihania. Henkilökohtaisia ja hauskoja, mietittyjä ja harkittuja. Ei kiitos muistella niitä kakkavaippoja, vaan muistellaan niitä oikeita hääparin kommelluksia ja hauskoja muistoja elämän varrelta. Kiitetään hääparia ja pidetään huomio rakkaudessa ja elämässä. Minä haluan kuulla häissäni paljon puheita, jos tämä on jonkun mielestä tylsää, hän ei varmaan tunne meitä eikä haluakaan tuntea tarpeeksi, jos ei halua kuunnella meille tarkoitettuja puheita.

Morsiammen/sulhasen/tms. ryöstö
Ei helvetissä! En edes perustele.

Sukupuoliin tai sukuelimiin liittyvät leikit
Sidotaan naru vyötärölle ja yritetään saada narun päässä roikkuva kynä pulloon? Rikotaan ilmapallo lanteiden väliin tanssimalla? Miehen sukulaismiehet "palauttavat" morsiammen antaman avaimen häissä, koska morsian on nykyään varattu? Juu ei, nämä ovat niitä "vain kuolleen ruumiini yli" -ohjelmanumeroita. Ja mielestäni juuri seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvät leikit ovat niitä kaikkein nolaavimpia. Ei näitä meille. Seksuaalisuus on hyvä ja hieno asia, mutta sitä ei tarvitse hieroa kenenkään kasvoille.

Muodikkaat "uudet perinteiset" ohjelmat
Hääbingo, photo booth, karkkibuffet, deitti-ideat. Nämä kaikki ovat listalla, jonka otsikkona lukee "ehkä". Bingo voisi toisaalta olla ihan hauska, sen voisi toteuttaa esim. tutustumisleikkinä. Esimerkiksi "sulhasen kummitäti:_______", "morsiammen sisko:_______" ja sitten etsisi näitä vieraiden joukosta ja tyhjälle viivalle ko. henkilö kirjoittaa oman puumerkkinsä merkiksi siitä, että hänet on löydetty. Karkkibuffa toteutetaan todennäköisemmin iltapalapuffetin yhteydessä makeina herkkuina, tuskin tulee kokonaista pöytää joka olisi koko ajan esillä. Photo boothin mielelläni järjestäisin muuten, mutta tiedän, että sitten sieltäkin löytyisi vain osan vieraan kuvia paljon ja toisesta osasta ei yhtään. Haluaisin kaikista kuvia. Jonkunlainen punaisen maton saapuminen ja kuvaaminen voisi olla kiva, mutta sekin menee alkuillasta herkästi pönöttämiseksi. Ja loppuillasta kaikki eivät enää ole paikalla.

Leikit, joilla osoitetaan suhteen "pomo"
Polkaisu kakunleikkuussa on mielestäni ihan hauska perinne, sillä itse en ota sitä kauhean vakavasti. En kuitenkaan halua esittää itsestäni pirttihirmua kuvaa, sillä sellainen en ole. Minulla on vahvat mielipiteet ja osoitan ne herkästi, sillä jos jotain olen parisuhteesta oppinut, olen oppinut sen, että tuleva sulhanen ei ole ajatustenlukija. Se, että sanon mielipiteeni joistain asioista tai menoista ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi määräys. Se on mielipide. Sulhanen kunnioittaa sitä mielipidettä, mutta tekee silti omat ratkaisunsa elämässään. Yleensä saan kuulla hänen mielipiteensä asiasta ja vielä perustelut, miksi se eroaa minun mielipiteestäni ja mitkä tekijät vaikuttavat taustalla. Ja sama menee toisinpäin. Esimerkiksi pesukoneen ostaminen: minä halusin vain jonkun edullisen koneen nopeasti vanhan koneen hajottua, minulle olisi riittänyt kone jossa on ihan vain perus ohjelmavalikko ja koin, etten tarvitse kuivapesua tai kuivaustoimintoa. Sulhanen kuitenkin esitti haluavansa vähän paremman koneen joka ehkä kuluttaa vettä vähemmän ja jossa on laajempi valikoima pesuohjelmia niin perus- kuin hienopesuunkin. Molemmat punnitsivat omat haluamiset verrattuna toisen tarpeeseen ja päätimme ostaa vähän kalliimman ja hienomman koneen. Minun mielipidettäni ei noudatettu mutta sitä kunnioitettiin silti.

Cards against humanity on oma henkilökohtainen korttipelisuosikkini, saisikohan siitä hääversion vieraille?

Tietokilpailu
Olin itse kaverin häissä vetämässä hääparin lapsuudenperheille tietovisaa ja se oli vallan hulvaton. Tykkäsin kovasti, sillä hääparilla oli jo yli 8 vuoden historia josta sai paljon aiheita kysymyksiin. Kysymyksiä oli mm. lauseita, joista arvattiin kumpi hääparista on sen päästänyt ilmoille, knoppitietoa ja päivämääriä parin historiasta, kodinhoidosta ja yhteisistä kiinnostuksenkohteista. Jonkinlaisen tietovisan haluaisin meidänkin häihin, vaikka pöytäkunnittain se perinteinen kenkäleikki (naisen kenkä tarkoittaa morsianta ja miehen kenkä sulhasta). Tämä ei mene mielestäni sukupuolisiin leikkeihin siksi, että tässä on kyse nimenomaan hääparista ja heidän tottumuksistaan, ei niistä stereotyyppisistä miehen ja naisen rooleista.

Kimpun ja sukkanauhan heitto
Minun häissäni ei minun hameeni alle kaivauduta julkisesti. En aio istua penkissä kaikkien töllistellessä sulhasrukan etsiessä sukkanauhaa apunaan pelkät hampaat. Ei helvetissä! (toistanko minä kenties itseäni..?) Kimpun voisin vielä heittääkin, sukkanauhankin periaatteessa, mutta ilman sitä kaivuuoperaatiota. Olenkin siis miettinyt, että omien miesten/naisten heittojen sijaan voisimmekin parina heittää jotain yhteisesti sinkkujen joukkoon. Yhtenä ideana on se koiran lelun heittäminen, jolloin toivottavasti oma koiramme säntää ihmisjoukkoon ja kuka ikinä lelun haluaakin joutuu vähän tekemään töitä sen saamiseksi.

Mona muutama vuosi sitten frisbeen kanssa leikkimässä

Leikkejä ja ohjelmavariaatioita on varmasti yhtä monta kuin on hääpariakin, tässä ensimmäistä pohdintaa ohjelmasta. Lisää varmasti mielipiteitä erillaisista ohjelmanumeroista tulee sitä mukaan kun mieleen tulee lisää perinteisiä tai uusia leikkejä. Mitäs mieltä te muut olette, perinteiset, muodikkaat vai jotain siltä väliltä?

Väriteema

Olen pitkään ollut varma, että häihini tulisi pelkästään yhtä väriä eri sävyissä valkoisen, hopean ja mustan kaveriksi. Tämä siksi, että en ole halunnut tehdä asioista liian vaikeaa. Muutamaa väriä tietyissä sävyissä käyttämällä saa kyllä minunkin mielestäni kaunista aikaan, mutta sitten pitää aina olla ne perkeleen värimallit kaupassa mukana. Ja jos löytää jotain kivaa häihin, ei sitä kuitenkaan saa juuri siinä oikeassa sävyssä. Joten saman värin eri sävyt, meidän tapauksessa sininen, valikoitui teemaväriksi.

Sitten aloin taas epäillä. Aloin kyseenalaistaa jo mielestäni päätettyä asiaa. Entäs tumma luumuinen violetti? Huulipunana ja kaason/morsiusneitojen pukeutumisessa ainakin?

Minähän en ole huulipunaihmisiä, en ollenkaan. Punaisilla huulilla näytän entistä punaposkisemmalta ja hampaiden keltaisuus tuntuu korostuvan. Kasvoni iho on myös kovasti rasvoittuva, joten nenän kiiltäminen ei mielestäni käy yksiin punan kanssa. Mutta violettia en kyllä ole koskaan koittanutkaan...

Nyt pelkäänkin tämän kaatuvan täysin siihen, että tuo väri oli huulissa muotia viime talvena, silloin väriä löytyi useammaltakin eri valmistajalta. Mutta kun muoti jatkaa eteenpäin, ei oikeaa väriä enää löydy kaupasta, vaikka minä kuinka löytäisin violettien huulien hienouden vasta tänä talvena. Ja kun minä nyt päätin haluta sen tietyn värisen violetin huulipunan (mattana), niin senhän pitää olla heti-just-nyt, jotta ehdin tottua ja sovitella väriä kasvoille rauhassa! Ehkä pienen fiksaation olen taas saanut muodostettua tästäkin päähäni. Ihan vain pienen

Mutta. Violetissa nousee heti ensimmäisenä se sävyongelma. Olen nirso violettien suhteen, sen pitää olla kylmä sävy, mutta täyteläinen. Ei liian sininen eikä fuksia, ei missään nimessä ruskeaan taittava tai punainen, ei liian tumma jotta erottuu mustasta mutta todella tumma silti. Ja jos häihin tulee sekä sinistä että violettia, pitää ainakin kaiken violettisen olla sitä samaa sävyä. Nih!

Kattellaas taas...

Vuosi 2016

Kaksi viikkoa sitten sanoin, että menemme naimisiin vuoden päästä. Nyt voin jo sanoa, että menemmä tänä vuonna naimisiin. Aikaa on edelleen reilu 11 kuukautta, mutta tämä on se vuosi.

 
Aikajanaa olemme suunnitelleet seuraavasti, koska oikeastaan kaikki tässä vaiheessa suunniteltava on jo suunniteltu. Mekko on jo kaapissa odottamassa muokkaamista ja muokkaaminenkin olisi varmaan jo vauhdissa jos ompelukoneeni ei olisi sipannut. Sen vien huoltoon ensi viikolla ja ensi viikolla kaasoni tulee vierailulle myös tänne meille. Ohjelmassa tulee olemaan kirpparikierroksia ja meidän molempien asusteiden mietintää, kaasolle myös mekon pohdintaa.
Koska puolisoni käy sekä töissä että koulussa ei hän ehdi tekemään mitään suunnitelmien eteen ennen toukokuuta. Toukokuussa onkin tarkoitus heti ensimmäisenä saada juhlapaikka varattua. Uskallan jättää tämän asian näin myöhäiseksi, sillä joulukuun puoliväli harvoin on millekään juhlille kovin sesonkiaika, pikkujoulupaikkojakaan ei vielä kesällä varailla joten olemme mielestäni riittävän aikaisessa liikkeellä.
 

Mikäli suunnitelmat meidän koirasta juhlapaikalla onnistuu, aion ennen kimppua heittää koiran lelun. Ja katsoa kun koira saa sen ensimmäisenä kiinni. Take that, bitches!

 Heti kun on paikka tiedossa aion laittaa muutamalle pitopalvelupaikalle tarjouspyyntöä. Paikasta myös riippuu hirveästi hankintojen tarve - astiat, pöytäliinat, koristeet. Vaihtoehtona on myös, että jos juhlapaikalta löytyy riittävä astiasto n. 50 vieraalle voisimme tehdä itse ruuat. Suunnitelmissa kuitenkin on vain tortilla buffet tms. helposti toteutettavissa oleva pöytä, josta jokaisen on oman ruokavalionsa mukaan helppo valita mitä ottaa.
Kunhan on paikka ja ruokapuoli hoidossa pitää miettiä kutsujen lähettäminen ja juomapuoli. Juomat aion jättää kokonaan sulhasen ja hänen isänsä hoidettavaksi, en puutu määriin tai laatuun. Oma sukuni ei juuri saunaolutta ja ruokaviiniä kummempia juo ja itsekin olen melko huono keksimään mitään ideoita juomisiin.

Kun on juhlapaikka (sisältäen koristeet ja muut), ruuat, juomat ja kutsut lähetetty niin ei siinä sitten muuta olekaan, sitten voisi olla juhlat jo valmiit. Ihan näin helppoa en kuitenkaan usko asioiden olevan, joten pysykäähän kuulolla!