Hääperinteet, osa1

Täten aloitan sarjani hääperinteistä, niistä joita meille tulee ja niistä mitä meille ei todellakaan tule. Negatiivisena ihmisenä aloitan sarjan tuolla jälkimmäisellä.

Kyseessä on kohtalaisen uusi perinne suomessa, nimittäin Save the Date. Ihan oikeasti, mitä vittua?

Ensinnäkin, Save the Datesta käytetään usein lyhennettä STD. Tämä tarkoittaa minun elämässäni vain ja ainoastaan sukupuoliyhteydessä tarttuvia tauteja, ei mitään ihania hömppäpömppä kortteja sukulaisille, jotka eivät osaa käyttää kalenteria tai halua laittaa tärkeän ihmisen tärkeää päivää sinne ylös.

Tästä päästäänkin suoraan kohtaan numero kaksi: miksi joku kokee nämä kortit edes tarpeellisiksi? Jos on niin rakas ja läheinen ihminen, että hänen on ihan pakko päästä häihin ja tietää päivämäärä ennen kutsujen lähettämistä, on hän todennäköisesti myös niin läheinen, että hänen kanssaan ollaan muutenkin yhteydessä. FB, puhelin, WhatsUp, IRL - you name it! Ei varmaan ole kovin vaikeaa käydä seuraavaa keskustelua:

- Hei, meidän häät on 17.12.2016, että tiiät sitten ettet varaa sille päivälle nyt mitään.

- Ai ne on vasta sillon, eihän mun kalenteri riitä noin pitkälle, muistuta mua vielä vuoden vaihteen jälkeen!

- Ok, eiköhän tää nyt pysy aika tapetilla niin saat sen päivämäärän kalenteriinkin.

Ja sitten vielä se tärkein ja meidän kohdalla validein syy, miksi emme std:eitä lähetä sukulaisillemme: tämän asian voi hoitaa helposti ja ilmaiseksi, miksi siis maksaa ja nähdä vaivaa kuluttaa aikaa ja hermoja? Miksei suoraan sitten lähetä niitä oikeita kutsuja hyvissä ajoin?

Kenelle tulee, kenelle ei? Miksi, miksi ei? Sana on vapaa!

Blogin takana

Hei kaikki, minä olen Katri! Itse kosinut morsian, feministi ja asioita omalla tavallaan tekevä ihminen. En ole ollenkaan bloggaajapersoona, en viihdy kameran edessä enkä kuvailekaan kovinkaan usein. Ainoa omistamani kamera on kännykässäni. En pukeudu tyylikkäästi enkä seuraa muotia, häistäkään en kovasti välittäisi, sillä en tykkää olla huomion keskipisteenä.

Minkä ihmeen takia sitten hääblogi? Siksi, että ideoita pursuaa ja riittää. Koska kaasoni asuu kaukana, tarvitsen jonkun paikan mihin purkaa ajatuksia. Tarvitsen yhteisöllisyyttä, sillä vuodessa ehtii menettää järkensä moneen kertaan elämänsä juhlia järjestäessä. Siksi, että haluan näyttää muille, miten teen asiat omalla tavallani. Kunnioittaen perinteitä mutta muuttaen niiden tarkoitusta. Patriarkaalisuus joutaa romukoppaan, meidän häissämme kaksi tasa-arvoista juhlivat virallistettua kumppanuutta, elämän mittaista ystävyyttä.

Miksi yleensäkään menen naimisiin tai järjestän häät? Menen naimisiin, koska se on osa tätä yhteiskuntaa. Koska yhdessä toisen kanssa elämän eläminen nyt vain on helpompaa, kun on naimisissa. Asuntolaina, perintöasiat, tietojen saanti ja toisen puolesta päättäminen, kaikki helpottuu kun on nimet paperissa. Miksi juhlat? Tähän voisin vastata yhdellä sananlla: sulhanen. Sulhanen haluaa noudattaa sitä perinnettä, jossa hääpari tarjoaa ystävilleen ja sukulaisilleen vuosisadan parhaat bileet, ruokaa ja juomaa niin paljon että halkeaa, hyvää musiikkia ja hyvää tunnelmaa. Minä pärjäisin pelkällä tahtomisella, tuo toinen haluaa sinne todistajiakin.

Haluan myös dokumentoida tämän reilun vuoden mittaisen matkani Tampereen Klubin portailta maistraattiin, jotta ehkä joskus vuosikymmenien päästä voin muistella tätä hetkeä ja ihailla sitä naiiviutta jolla vieläkin tähän elämäntilanteeseen suhtaudun. Muistella sitten, miten pitkälle kantaa ajatus alle 50 vieraasta, alle 500 euron sormuksesta, ihan vain kauniista ja elegantista mekosta. Ja tärkeimpänä, pitääkö "meidän häihin ei sitten askarrella mitään" paikkaansa.

Tervetuloa matkalle mukaan!