tiistai 3. tammikuuta 2017

Juhlatila Sukkatehdas

Aloitan häiden läpikäynnin tärkeimmästä, eli sijainnista! Ihan oikeasti, olisinko parempaa paikkaa voinut meille löytää? No en!
Sukkatehtaan juhlasalin luvataan vetävän n. 140 henkeä, meidän häissämme oli n. 50 henkeä ja silti tila ei näyttänyt liian väljältä, oli mukavasti tilaa tanssia ja pöytien väliin jäi tilaa kulkea.

Pöydät olimme järjestelleet "kalanruotomalliin", sillä vieraissamme oli enemmänkin pieniä porukoita, joille halusimme antaa mahdollisuuden istua omassa porukassaan jos siltä tuntui. Jokaiseen pöytään jätettiin kuitenkin tyhjiä paikkoja, jotta mahdollistetaan "vieraaseen pöytään istuminen" ja jotta me hääparina saimme käydä vieraiden pöydissä istumassa välillä.


Pöytiä oli yhteensä  seitsemän. Niistä yksi oli hääseurueen pöytä (tässä pöydässä istui myös bestmannin "avec", eli sulhasen ja bestmannin kanssa samaan kööriin kuuluva läheinen kaveri, sekä kaason kihlattu), yksi oli varattu kuvaajalle ja bändille (kaikki palkattu henkilökunta istui omassa pienessä pöydässään, sillä melkein unohdin heidän istumapaikkansa kokonaan!), yhdet pöydät meidän molempien sukulaisia, yksi pöytä sulhasen kavereita ja kaksi pöytää minun kavereitani. Pöydät oli nimetty erilaisten sankarien mukaan (Turtles, Prätkähiiri, Iron Man, Black Widow, Thor, Transformers ja Hulk) ja tekstit oli kirjoitettu Ikean valokuvakollaasikehykseen.

Kehyksestä ei tullut juhlapaikalla yhtäkään kuvaa
Pöytäjärjestyksen suhteen emme olleet kovinkaan niuhoja, vaan jopa kehoitimme rikkomaan pöytäjärjestystä. Jos tuntui paremmalta istumaan muualla, sielä sai istua! Järjestyksen ideana oli vain varata kaikille jonkunlainen paikka omassa porukassa, jossa istua alas ruokailun ajaksi. Oikeastaan suurimmat viimehetken kämmit liittyivät juuri tähän pöytäkarttaan, sillä olin ainakin puoli tuntia suunnitellut ja kokeillut erilaisia fontteja, joista saa hyvin selvän mutta jotka vielä näyttävät kivoilta ja persoonallisilta. Sain valittua mielestäni hyvät ja koitin tulostaa - tulostin lakkaa toimimasta. En tiedä mikä tulostimeen on tullut, mutta tietokone ei enää tunnista sitä tulostimeksi. Tietokoneen mielestä se on vain "joku tunnistamaton usb-laite". Noh, tiedostot sähköpostilla puolisolle, joka oli vielä torstain töissä ja pääsee käsiksi tulostimeen. Olin edellisenä iltana näyttänyt valmiit tekstit koneelta puolisolle, mutta puoliso ei huomaa tulosteissa mitään vikaa. Puoliso tuo ne minulle, minä lyön koko muovitaskun sivupöydälle, että leikataan nuo sitten illalla kaason kanssa. Illalla käymme kaason kanssa töihin ja huomaan, että fontit eivät ole ollenkaan sitä mitä piti! Puolison työkoneella ei ole läheskään yhtä laajaa fonttivalikoimaa kuin meillä, joten kone on avannut ne jollakin perus asiakirjafontilla! Kaasolta jäi ehkä muutama sydämenlyönti välistä kun silmäkulmani bridezillasuoni alkoi sykkiä. Minä kuitenkin vedin syvään henkeä ja päätin, että jos sulhon mielestä fontit on ok saa ne luvan vieraillekin kelvata. Ja saimme kehuja siitä, kuinka ei oltu kikkailtu liikaa fonttien kanssa, vaan oltiin keskitytty persoonalliseen, mutta selkeään fonttiin. Toinen moka olikin sitten hivenen nolompi, sillä olin unohtanut istumajärjestyksestä kaikki avecit. Vieraslista oli meillä exelissä kutsuttavien mukaan, avecit oli merkitty vain lukumääränä kutsuttujen perään. Kopioin vain vieraslistan suoraan pöytäkarttaan. Luojan kiitos niitä tyhjiä paikkoja oli! Ilmeisesti itse juhlassa kukaan ei tätä huomannut ja asianomaisilta on pyydetty juhlien jälkeen anteeksi, ei varmasti olisi ollut kovin tervetullut olo juhlimaan... Ilmeisesti kaaso oli ihmisiä ohjatessaan ollut ainoa joka huomasi, mutta osasi tehdä peliliikkeen ja ohjasi muutaman ihmisen viereiseen pöytään, josta tiesi kahden jääneen pois sairastapauksen vuoksi.

Ohjelman fontit on samat kuin pöytäkartassa
Juhlatilassa oli myös juuri sopiva lava isoimmalle ohjelmanumerollemme, eli bändille. Musiikki on meille tärkeää ja hyvästä livemusiikista nauttii aina. Bestman on musiikin monivirtuoosi, laulaja-basisti, progeäijä ja muutenkin hyvä tyyppi, joten hän kokosi jo edesmenneen ("määrittelemättömällä tauolla") bändinsä kokoon ja he tulivat meille soittamaan. Myös yksi esiintymiskammoinen ystäväni kävi bändin kanssa laulamassa meille yhden kappaleen, lauloi bestmannin kanssa duettona Uriah Heepin Lady in Blackin. Tämä oli se ainoa hetki kun meinasin herkistyä päivän aikana, mutta sain oltua pilaamatta meikkejä!


Juhlan jälkeen n. kymmenen aikaan about puolet vieraista oli jo lähtenyt kotia kohti, joten me jatkoimme klubitalon alakertaan saunaosastolle pienemmällä porukalla. Bestman oli käynyt laittamassa saunan lämpiämään ja kaaso oli hoitanut iltapalan pöytään, joten siirtyminen tapahtui hyvinkin kivuttomasti.
 Klubitalo on sisustettu minun mielestäni oikein mainiosti, baarin puolella on 50 lukua ja rock n' rollia, oleskelutilan puoli taas tummempi ja jopa barokkiin viittaava. Juhlapaikan nettisivuilta löytyy hyviä kuvia klubitalon puolelta, meillä kuvaaja nappasi siellä vain nopeasti muutamasta yksityiskohdasta kuvan ennen juhlaa. Halusimme antaa vieraille mahdollisuuden rentoutua saunassa, pestä meikit pois ja vaihtaa mukavammat vaatteet päälle, joten kuvaajan työurakka loppui juhlatalolle.
 Klubitalolle mahtuu yöpymään 14 henkeä, kolme huonetta kahdella sängyllä (meillä nämä olivat pariskunnilla käytössä) ja loput sängyt yläkerrassa avoimemmassa tilassa. Vessa löytyi joka kerroksesta, joten ei syntynyt ruuhkaa eikä tarvinnut välttämättä käydä siten, että joku kuuntelee lorotusta seinän toisella puolen. BTW, juhlatilan puolella vessoissa on äänieristys ja toimiva ilmanvaihto, ei ollenkaan huonompi juttu isommissa tapahtumissa!
Klubitalolta löytyy myös ihan tavallinen keittiö, astiasto 14:sta ja televisiolla varustettu olohuone. Oli ihana juoda aamukahvinsa pehmeässä nojatuolissa ja katsoa kun ystävät yksi kerrallaan kömpivät ylös uniltaan hakemaan aamukahvia, ja iloiset ilmeet kun iltapalan sulhaspiirakoita ja hiivaleipää on laitettu uudellleen tarjolle!

Juhlapaikan kuvat on ottanut Minna Kaitajärvi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti