Se o rouva ny!

Huh, häät juhlittu!

Ihan tuore rouva

Omakotitaloa ei saatu, mutta melkein kaikki muu menikin nappiin viime viikonloppuna. Kaaso oli ehkä maailman paras, bestman hoiti hommansa kuten oli pyydetty ja viimehetken muutoksistakin selvittiin!

Korttipöytä ennen vieraita, kehyksissä ohjelma ja menu

Ruoka oli hyvää, sitä oli paljon, kakut olivat elämäni parhaat ja pullaa on kaapissa edelleen säkillinen! Kehuja tuli eniten häiden persoonallisuudesta ja rentoudesta. Mitään emme tehneet juhlissa siksi että niin kuuluu tehdä, vaan menimme siitä missä aita on matalin, eli teimme niinkuin itsestä tuntui parhaalta.

Mitä ne viime hetken muutokset sitten olivat? Noh. Ensinnäkin vanhempieni piti ottaa omat koirat mukaan meille ja koirien piti olla meillä juhlan ajan. Mona kuitenkin leikattiin vajaa kaksi viikkoa ennen häitä, joten koirat keskenään meillä ei enää onnistunut, kun isoimmalla on riekkumiskielto. Myöskään koirien erottaminen toisistaan yksinolon ajaksi ei olisi onnistunut, joten Monalla ei yht äkkiä ollutkaan enää hoitopaikkaa. Onneksi kuitenkin juhlapaikan yhteydessä olevalle klubitalolle sai ottaa karvaiset perheenjäsenet mukaan, joten Mona tuli juhliin kanssamme!

Väsynyt morsiusneito sammahti tanssilattialle kesken koristeluiden

Isäni tekee maailman parhaita korvapuusteja, joten tottakai pyysin häntä leipomaan kahvipöytäämme pullaa. Tein pyynnön sen verran aikaisin, että isäni ehti sen jo välissä unohtaa ja muistutus asiasta tuli sen verran myöhään, että isän aikatauluun ei enää sopinut leipominen. Olimme valmiit menemään kaupan pullapitkolla, kunnes morsiusneitoni ilmoittivat saapuvan perjantaina juhlapaikalle ja leipovan vaikka koko yön jos tarve vaatii! Kommelluksilta ei tässäkään vältytty, pullat muistuttivat kokoluokaltaan enemmän jalkapalloja ja niitä tuli aivan älyttömän paljon, myös alkusuunnittelu tehtiin ehkä hivenen kiireessä ja puolivillaisesti, joten pullat jouduttiin säilömään normaaleihin kaupan muovikasseihin jotta eivät olisi kuivuneet. Juhlien jälkeen neljästä kassista oli edelleen syömättä kaksi pussillista!

Morsiammen hääpäivän glamouria

Myöskään itse vihkiminen perjantaina ei mennyt aivan niinkuin piti. Olimme varanneet ajan jo kauan aikaa sitten ja moneen kertaan matkan varrella sähköpostista tarkistaneet ajan, jotta varmasti menisimme sinne oikeaan aikaan. Sähköpostissa luki 13.30 joten tämä aika oli ilmoitettu myös bestmannille ja kaasolle. Kaaso tuli mukana kuvauksiin ennen maistraattia, joten hän tottakai oli paikalla kun mekin, bestman ei saanut perjantaille vapaata joten hän lupasi pitää ruokataukonsa siten että ehtisi todistajaksi. 13.10 olimme matkalla jo kohti maistraattia kun minulla soi puhelin. Vanhempani olivat juuri saapuneet paikalle, ja maistraatin kirjoissa aikamme on kello 13.00, eli ihan kohta jo ohi. 13.30 oli buukattu jo seuraava pariskunta. Sulhanen ei ole varmaan ikinä löytänyt parkkipaikkaa niin nopeasti, äkkiä hissillä ylös ja samalla soitto bestmannille joka onneksi oli jo matkalla. Samalla kun hoidimme viimeiset paperityöt alta pois (henkilöllisyyden varmistaminen ja nimenmuutos-, tai meidän tapauksessa nimenmuuttamattomuuskaavake) ehtivät viimeisetkin henkilöt paikalle, siitä alle viisi minuuttia ja kävelimme paikalta avioparina. Bestman nauroikin, että ei edes henki ehtinyt tasaantua, oli nimittäin joutunut juoksemaan loppumatkan. Naimisiin kuitenkin pääsimme, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Muutama vieras joutui perumaan tulonsa vasta juhlien aamulla sairastumisien takia, mutta muuten juhlapäivä sujui täydellisesti. Keli oli kauniin talvinen koko viikonlopun ja vesikelit alkoivat vasta maanantaina. Mitään ei mennyt rikki, kukaan ei tapellut, kukaan ei loukkonut itseään ja suuremmilta mielipahoilta vältyttiin. Tuore siskontyttöni tosin pahoitti mieltään tuon tuosta ja siitä äänekkäästi usein ilmoitti, mutta onneksi maailmaan ääntä mahtuu.

Siskontytön helmat

Palaan paremmin vielä juhlapäivän yksityiskohtiin, kunhan saan kuvat kuvaajalta!