Jepa. Tämän huonon huumorin siivittämänä haaveilemaan häämatkasta.
Lämmin ei ole meitä varten. Joskus vielä haluaisin kävellä Miami beachin valkoisella hiekalla, mutta se ei ole haaveeni häämatkasta. Joskus vielä haluaisin nähdä Dubain loisteen, mutta se ei ole haaveeni häämatkasta. Joskus vielä haluaisin nähdä Central Parkin, mutta sekään ei ole haaveeni häämatkasta. Mistä minä sitten haaveilen?
Minä haaveilen luonnosta, koirista ja talvesta. Haaveilen pohjoisen keväthangista, kun aurinko jo keskipäivällä vähän näyttäytyy, haaveilen illan purevasta viimasta ja revontulista. Haaveilen pienestä erämökistä ja kahvista nokipannulla, lämpimistä vaelluskengistä ja kunnollisesta talvivarustuksesta.
Olemme molemmat ulkoilmaihmisiä, olemme molemmat koiraihmisiä. Vaeltaminen on meistä rentouttavaa ja mikä olisi parempi tapa viettää lomaansa kuin lähteä pohjoiseen vaeltamaan huskylauman kanssa? Toki matkalla tulisi varmasti omaa koiraa ikävä, se alkaa olla liian vanha noin rankoille reissuille, mutta eipä sitä kaupunkihäämatkallekaan voisi joka ottaa. Pohjoisessa on useampiakin palveluntarjoajia tämäntyyppisille retkille, tosin viikon vaelluksen hinta on lähes sama kuin kahden viikon reissu Thaimaaseen.
Meillä hääbudjetti pyritään silti pitämään maltillisena, pitkäaikaisempi haaveemme omakotitalosta on se ykkössäästökohde. Miksi lähteä pohjoiseen, kun voi omaan kotiin ottaa oman koiralauman ja lenkkeillä lähimetsissä niiden kanssa, ikäänkuin minivaelluksia joka päivä!
Mutta saa sitä silti haaveilla...
Kuvituskuvat internetin syövereistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti