Päivä prinsessana

Häiden kuuluisi olla kaikkien naisten unelma, se päivä kun saa käyttää turhamaisuutensa niin paljon aikaa ja resursseja ilman että kukaan sitä kyseenalaistaa. Saa laittaa auton verran rahaa palamaan pelkästään ulkonäköön jotta näyttää kuvissa hyvältä. Joko arvasitte, että monen muun maalaisjärjellä varustetun aikuisen naisen tavoin minäkään en tule näin toimimaan!

Tosin mekosta olen silti jo saanut pienen bridezilla ongelman. Tässä katkelma, jonka lähetin kaasolleni facebookissa:

"Tulin tähän tulokseen: pitää olla näyttävä, mutta niin että minä näytän näyttävältä mekossa, ei että minulla on näyttävä mekko. Pitää olla prinsessahelma ja volyymiä mutta ei niin että näytän entistä lyhyemmältä ja hukun siihen. Pitää olla pitsiä mutta ei saa olla sen näkönen että siinä mekossa ei vois ees kiroilla. Ei saa olla blingiä mutta pitää olla katseenkiinnittäjiä. Ei saa olla valkonen eikä punanen, harmaastakin käy ainoostaan siniseen taittava tumma harmaa"

 Toisaalta haluaisin herkän pitsimekon avonaisella selällä. Mekon, jossa tuntisin olevani illan kuningatar, henkäyksen herkkä vintagetähti. Helman tulisi olla merenneito ja hihat maksimissaan kyynärpäihin. Kiinnityksenä ehdottomasti vetoketju ja napit!

Toisaalta tämän mekon huonot puolet: napit jatkuvat niin alas, että ovat takaliston alla istuessa. Avoin selkä ei mahdollista rintaliivien käyttöä, liivittömyys ja yleiset paikat eivät sovi päässäni samaan lauseeseen. Toki pitkänhuiskea hoikka malli näyttää tässä hyvältä, mutta entäs tälläinen 160 senttinen hobitin ruumiinrakenteen omaava suomalainen persjalka?

Sitten taas haluaisin, että mekko olisi prinsessaunelma vailla vertaa, hattaraa ja näyttävyyttä, helmaa vaikka muille jakaa. Sellainen mekko, jossa kenellekään ei jäisi epäselväksi, kuka onkaan tämän juhlan ykkösnimi. Mekko, jossa istuessa tuolia ei erota, jossa ovista kuljetaan vain avustettuna ja prinsessat eivät muuten käy vessassa.

Niin... Sitten päästäänkin sen mekon huonoihin puoliin. Prinsessat eivät käy vessassa. Eli puolet vuorokaudesta pissaamatta? Vaikka jotenkin tässä onnistuisinkin, niin onnistuisinko näyttämään siltä, että en huku tälläiseen valtavaan mekkoon? Olen pieni, tilanne ei ole muuttunut sitten merenneitopuvun miinuksien jälkeen, inhottavaa mutta totta.

Minua ehkä imartelisi kaikkein parhaiten yksinkertainen sifonkimekko. Kauniisti laskeutuva helma, korostetaan pääntietä ja kapeaa vyötäröä, koroilla huijataan lisää solakkuutta. Tälläiseen mekkoon sopisi hyvin myös huivi, jakku tai bolero lämmikkeeksi, sillä aivan sama tuleeko taivaalta lunta vai vettä, joulukuussa on kuitenkin kylmä. Tämä myös sopii parhaiten budjettiin.

Miinuksena tässä puvussa on sen yksinkertaisuus. Saan kyllä itsestäni muutenkin näyttävän näköisen, ei siihen välttämättä mekkoa tarvita, mutta kun kerrankin olisi mahdollisuus vetää huolella överiksi, voinko jättää tilaisuuden käyttämättä?

Tämä viimeinen lause on se mikä minua eniten pelottaakin. Palaan lukemaan taas tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen ja yht' äkkiä ymmärrän, miten jotkut morsiot saavat hääpäivän lookkiinsa kulumaan enemmän rahaa kuin mitä autoni maksaa. Sitten yritän taas palauttaa itseni maan pinnalle, mutta se on niin kovin vaikeaa. Minä. Tahdon. Överin. Mekon. Huokaus.

Ensimmäiseen mekkosovitteluun aion lähteä jo tämän viikon lauantaina. Ihan vain katsomaan, millaisia mekkoja on tarjolla ja rakastunko heti johonkin malliin jota lähteä tutkimaan tarkemmin. Hukunko tosiaan prinsessamekkoon ja näytänkö merenneitomekossa enemmänkin lahnalta? Tammikuussa teemme kaasoni kanssa uuden sovittelukierroksen ja silloin on sitten jo tosi kyseessä, silloin voisin jo löytää "sen oikean". Ja vaikka en löytäisikään, ei silti iskisi vielä kiire, sillä silti olisi vielä 11 kuukautta aikaa jatkaa etsintöjä. Ja 11 kuukautta aikaa taistella sisäisen bridezillansa kanssa.