Käytän nimittäin käsiäni paljon. Töissä en oman turvallisuuteni takia sormusta voi pitää (kerää alleen bakteereja ja likaa) ja suurin osa harrastuksistani vaatii sormuksen pois ottoa (sali, krav maga, juoksu). Kotona käteni joko neulovat tai rapsuttelevat koiraa, tätä ei oikein timantit tai filigraanikuviot varmaankaan kestä. Unelmieni sormus? Filigraanikuvioinen timanttisormus.
Nyt siis siirryinkin haaveilemaan tästä Kohinoorin sormuksesta kihlaksi, sen viereen voisi sitten vihkiksi ostaa yksinkertaisen kauniin kapean rivitimanttisormuksen. Mutta, kestääkö herkkä pitsikuvio normaalia arkea? Kaipaan kokemuksia elävästä elämästä!
Vielä on sanottava sananen palvelusta tai sen puutteesta. Ylläolevat kuvat on otettu Tampereen Koskikeskuksen Kultajousesta ja Timanttisilta. Näistä molemmista sain aivan ihanaa, sydämellistä ja hyvämtuulista palvelua. Tuntui, että myyjä oli oikeasti onnellinen puolestani ja halusi tehdä sormuksen etsimisestä mukavan osan tärkeää elämänvaihettani. Vaikka liikkeet olivat melko täynnä ja myyjillä työ saada kaikki palvelluksi, ei minua hoputettu tai painostettu, kysymyksiin vastattiin asiallisesti ja minua kuunneltiin. Sen sijaan ko. kauppakeskuksen Laatukoru niminen liike oli aivan päinvastaisella asenteella. Miesmyyjä kyllä kysyttäessä nosti sormukset tiskin alta esille, mutta ei sanallakaan esitellyt niitä. Mallisormukset ovat minulle todella pieniä ja kun ihmettelin kaikkien sormusten samaa kokoa, vastaus tuli todella töksäyttäen, että normaaleilla naisilla on sormuskoko 16 ja siksi se on mallikoko kaikissa heidän sormuksissaan. En todellakaan tuntenut oloani tervetulleeksi ja lähtiessä minua ei toivotettu tulemaan takaisin, vaan pelkkä näkemiin saatteli minut ulos liikkeestä. Ilmeisesti heillä on tarpeeksi rikkaan näköisiä asiakkaita, kun lähes tyhjässä liikkeessä minä en kelvannut palveltavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti