Hääperinteet, osa 2

Jatkan sarjaa hääperinteistä, tällä kertaa puhun sukunimiasiaa.

Perinteisesti morsian ottaa käyttöön sulhasen sukunimen ja näinollen siitä tulee perheen yhteinen nimi. Minäkin mietin pitkään ja hartaasti, olisiko tämä minun vaihtoehtoni. Jo lapsena ihastuessa haaveili olevansa sitten joskus Katri Ihastuksensukunimi, joten olen kasvanut omasta sukunimestä luopumiseen.

Toinen yleinen vaihtoehto on, että parista toinen tai molemmat ottavat yhdistelmäsukunimen. Tällöin tosin perhe ei silti saa yhteistä sukunimeä, sillä lapsille ei saa antaa yhdistelmäsukunimeä. Muutenkin tämä on aina itselle ollut se viimeinen vaihtiehto, johon en suostuisi muuta kuin viimeisessä hädässä. Minun ja sulhasen sukunimet ovat melko samanlaiset joten niiden yhdistelmä kuulostaa omaan korvaan todella hölmöltä.

Vaihtoehto, jota aiomme noudattaa, on se, että molemmat pitävät oman sukunimensä. Vaikka en ole kovinkaan vahvasti identifioitunut nimeni perusteella, en silti halua vaihtaa nimeä. Voin ihan yhtä hyvin olla rouva Sulhasensukunimi vaikka nimeni onkin Katri Omasukunimi. Tällä päätöksellä haluan ehkä ennemmin korostaa sitä, että vaikka meistä tuleekin yksikkö - aviopari - olemme molemmat silti liitossa tasapuolisia ja yksilöllisiä toimijoita. Minä en omista enkä hallitse miestäni eikä mieheni minua.

Tekstin kuvat eivät liity asiaan mitenkään. Blogitekstit ilman kuvia ovat kuitenkin tylsiä, joten kuvituksessa on käytetty Pinterestin kansiota otsikolla "hääideat". Viimeinen kuva tosin on facebookista, koska haluan pitää pinterestin hempeänä paikkana hääsuunnitelmilleni (siis apua, sanoinko minä noin?)